Illat alkaa olemaan sen verran valoisia, että pystyy lähtemään illallakin luontoon ilman, että tarvitsee pimeässä rämpiä takaisin autolle. Joten on otollinen aika liikkua luonnossa - ehtii vielä työpäivän jälkeen pyörähtää metsässä. Ikävä kyllä lähtiessäni lunta tuli taivaalta, mutta onneksi sää kirkastui kun pääsin perille. Eipä ainakaan tarvinut suuremmin hiota. Päätin korjata edellisen kirjoituksen harmitusta ja lähteä tutkimaan missä peurat tykkäävät makailla oman seuran metsästysmailla. Paljon on meilläkin peuran jälkiä sekä jätöksiä ja mahdollista kuulohavaintoa lukuunottamatta peuroja ei näkynyt. Toisaalta taas metsä oli kuiva ja tuuli tyyntyi, joten ei minulla ollut kovin suuria odotuksia peurojen näkemiseen. Pyy Kävellessäni aukean keskellä olevasta katajasta lennähti pyy. En jäänyt katsomaan onko siellä pesää. Kävelin metsän siimekseen ja otin pyypillin esiin. Pillittelin aikani ja vastausta ei tullut. Rupesi kuulumaan ympäriltä rapinaa ja lopulta näin missä pyy meni. La...

Käytiin lauantaina vajaa neljävuotiaan poikani kanssa tutustumassa keväiseen metsään ja totta kai tarkoituksena nähdä elämiä. Viikko aikaisemmin tehtiin samanlainen lyhyt metsäretki ja pois tullessa nähtiin autosta kaksi rusakkoa ja kaksi metsäkaurista, joten tällaisista metsäretkestä oli jäänyt positiivinen kuva pojalleni. Tällä kertaa jostain ihmeen syystä onnistuttiin yllättämään kaksi valkohäntäpeuraa. Toisen peuran sain vilaukselta myös videokameralle tallennettua. Kokonaiset kahdeksan sekuntia. Kuvasta vaikea sanoa, mutta vaikuttaisi voivan hyvin ja paksusti. Toivoin kovasti pojalleni sen elämyksen, että nähtäisiin valkohäntäpeura. Minulla ei ollut kovin suuri luotto siihen, että lapsen kanssa sellaisen pystyisi yllättämään. Lapset eivät ole mitenkään hiljaisia metsässä liikkuessaan. Itse kuitenkin vain kerran olen pystynyt yllättämään peuran. Nähtävästi kaikki on mahdollista ja tuli kovin onnistunut-isä tunne. Seuraavan päivän aamuna heti ensimmäiseksi poikani kyselikin j...

Pitkäperjantaina oli viimeinen mahdollisuus kettua metsästää eli siis käytännössä metsästyskauden viimeinen päivä omalta osalta. Lähdin siis kauden viimeiselle metsästysreissulle. Reissun tarkoituksena ei ollut saada saalista, enemmänkin tutkia metsästysmaita, joita en ollut aiemmin tutkinut ja nauttia luonnosta. Jos ketun olisin saanut pillittämällä, se olisi ollut bonus ja hieno päätös kaudelle. Tietysti makkarat oli eväänä ja niiden syöminen oli matkan kohokohta. Erään kapean hakkuukaistaleen reunalta lähti pari koppeloa lentoon ja niitä jälkiä kun kävin tutkimassa, löysin samalta suunnalta tuoreita hirven jälkiä. En lähtenyt erityisesti hirviä jäljittämään, mutta kun kulkiessa tuoreet jäljet lisääntyi, tuleva tapahtumaketju ei yllättänyt. Juuri kun olin etsimässä sopivaa taukopaikkaa, näin hirvivasan lähtevän karkuun edestä hieman oikealta. Samassa huomaan vasemmalla silmäkulmassa liikettä ja otan kameran esiin ja rupean kuvaamaan. Tuli pienimuotoinen luontodokumentti nauhoitet...

Metsästysharrastusta aloittaessa herää kysymys: Mitä pakata mukaan metsästysreissulle? Vaikka olenkin harrastanut metsästystä vasta yhden kauden, tuli metsästyspäiviä ihan kiitettävästi. Näiden metsästyspäivien perusteella minulle on valikoitunut tietyt varusteet mukaan reppuun. Kokoonpano hieman elää riippuen siitä mitä tekee, mutta perustarpeet on lähes aina mukana. Toimikoot tämä lista itselle muistilistana ja jos joku muu löytää siitä jotain hyödyllistä omaan reppuun niin hyvä. Repun sisältöön on myös vaikuttanut se, että varusmiespalveluksen aikaan paraatipuvussa oli sissihavu. Puolustusvoimien koulutus antoi erittäin hyvän pohjan selviytyä metsässä vähällä varustuksella. Pääsiäisenä testasin onko tulentekotaito tallella - olihan se. Makkaratulet syntyivät pelkillä tulitikuilla. Märässäkin metsässä nuotion saa sytytettyä pelkillä tulitikuilla. Suomen metsästä löytyy aina kuivaa hyvin syttyvää nuotiomateriaalia, kunhan tietää mistä etsiä. Ilman sytytysvälineitä, voi nuotion...