Lapsen kanssa metsässä

Käytiin lauantaina vajaa neljävuotiaan poikani kanssa tutustumassa keväiseen metsään ja totta kai tarkoituksena nähdä elämiä. Viikko aikaisemmin tehtiin samanlainen lyhyt metsäretki ja pois tullessa nähtiin autosta kaksi rusakkoa ja kaksi metsäkaurista, joten tällaisista metsäretkestä oli jäänyt positiivinen kuva pojalleni. Tällä kertaa jostain ihmeen syystä onnistuttiin yllättämään kaksi valkohäntäpeuraa.

Toisen peuran sain vilaukselta myös videokameralle tallennettua. Kokonaiset kahdeksan sekuntia. Kuvasta vaikea sanoa, mutta vaikuttaisi voivan hyvin ja paksusti.

Toivoin kovasti pojalleni sen elämyksen, että nähtäisiin valkohäntäpeura. Minulla ei ollut kovin suuri luotto siihen, että lapsen kanssa sellaisen pystyisi yllättämään. Lapset eivät ole mitenkään hiljaisia metsässä liikkuessaan. Itse kuitenkin vain kerran olen pystynyt yllättämään peuran. Nähtävästi kaikki on mahdollista ja tuli kovin onnistunut-isä tunne. Seuraavan päivän aamuna heti ensimmäiseksi poikani kyselikin jo josko tänäänkin mentäisiin metsäretkelle.

Vein poikani kaverin maille, koska sen tunnen todella hyvin ja siellä on paljon jäniksiä ja peuroja sekä satunnaisesti metsäkauriita. Jänistä siellä monet viikonloput kävelin ja tiedän hyvin tarkkaa, missä siellä peurat makailee. Toisaalta todella harmittavaa, että en tiedä yhtä tarkasti oman metsästysseuran alueen peurojen makuupaikkoja. Pitää yrittää syksyllä saada lisää kilometrejä alle ja löytää peurojen suosimat paikat myös omilta metsästysmailta.

Sinänsä vaikka olen todella kiitollinen kaverilleni, että hän antaa metsästää pienriistaa omilla maillaan, on siinä jotain erityistä aina kun menee oman seuran maille. Sieltä on kuitenkin oma isäni ponnistanut maailmalle ja sen puolen suvun juuret on siellä. Ehkä joku päivä poikani ja/tai tyttöni kanssa metsästämme yhdessä isiemme mailla.