Jäniksen metsästys ilman koiraa
Koira tekee metsästyksestä erilaista, mutta kyllä metsästys onnistuu hyvin ilman koiraakin. Koiran hajuaisti ja sen kilometrit on korvattava omilla jaloilla. Alkusyksystä jänisten löytäminen on melkein mahdotonta aluskasvillisuuden takia. Hirven metsästys on jo ohi osaltani, joten viikonloppuisin on nyt aikaa harrastaa muutakin ja aluskasvillisuuskin on laonnut parin viikon takaisen lumipeitteen takia. Lähdin siis kokeilemaan jos sattuisi jäniksiä olemaan peltojen laidoilla.
Lauantaiaamuksi oli luvattu tuulista ja sateista keliä. Ikävä kyllä näin ei ollut vaan keli oli lähes tyyni ja sateesta ei ollut tietoakaan. Luvatut sateet alkoivat vasta siinä vaiheessa kun alkoi hämärtämään. Sateella vastatuleen kävellessä hirvet ja peurat ovat lähimmillään lähteneet vain kolmenkymmenen metrin päästä avoimessa maastossa.
Oman kokemuksen mukaan jänikset löytyvät peltojen, erityisesti riistapeltojen, läheisyydestä kuusien tai nuorten mäntyjen alta. Rusakot viihtyvät hyvin myös metsäteiden varrella olevien suojaa antavien havupuiden alla. Metsäjänikset viihtyvät taas metsässä kuusien alla. Sanoisin myös omalla vähällä kokemuksella, että jänis ei päivämakuulle jää kovin tiiviiseen puskaan vaan jonkinlainen kiitorata pitää pakoreittinä.
Kuljen siis metsässä kierrellen ja kaarrellen nuoria kuusia ja männynalkuja. Tällä reissulla rusakko ei lähtenytkään nuoren kuusen tai männyn alta, vaan näin sen hyppäävän montun reunan yli. En siis tarkkaa tiedä missä se on päivämakuulla ollut. Olen kuullut, että siinä vaiheessa kun turkki on jo vaalennut, jänikset tykkäävät olla kivien vieressä, erityisesti jos siinä on suoja vieressä.
Yritin olla paikoillani, koska jänikset pysähtyvät turvallisen matkan päähän tarkistamaan mikä häiritsi päivälepoa. Parhaimmillaan metsäjänis pysähtyi kymmenen metrin päähän ja sen sai helposti talteen. Tällä kertaa rusakko ei näyttänyt pysähtyvän, joten nostin aseen. Rusakko oli onneksi kääntynyt oikealle, joten pääsin sivuliikkeeseen sitä ampumaan.
Ensimmäinen laukaus meni ohi, seuraavaan enemmän ennakkoa ja sekin jäi hieman taakse, mutta jäniksen jalat olivat sopivasti takana, joten sen jäniksen matkanteko jäi siihen. Molemmat takajalat olivat poissa pelistä, mutta laukaus ei ollut kuolettava, joten seuraavan tähtäsin kymmenen senttimetriä nenän eteen rusakon istuessa paikoillaan. Se riitti.
Aseessani, eli Franchi Affinityssä, oli sisällä kolmea eri patruunaa. Putkessä oli patruuna, jossa 32 grammaa hauleja, joiden halkaisija 2,75 millimetriä. Se on tarpeeksi kevyt patruuna ensimmäiseen laukaukseen, jolloin jänis on yleensä kohtalaisen lähellä ja pieni haulikoko ei aiheuta lihavauriota suuremmin. Rekyyli on myös pienempi pienellä latauksella, joten kohdetta on helpompi seurata.
Seuraavaksi makasiinista tuli 3,25 millimetrisiä hauleja 36 gramman edestä. Tällä paukulla ampuu kuolettavasti jänistä jo vähän pidemmältäkin matkalta. Viimeisenä vuorossa oli niklattuja 3,1mm hauleja, 40 grammasena patruunana. Niklaus tekee sen, että kuvio on tiiviimpi (puoliautomaatissa ei voi käyttää kuin yhtä supistajaa) ja hauli läpäisee turkin paremmin. Hyvä siis pidemmälle matkalle.
Rusakkoa ammuttaessa saisi makasiinissa olla vielä yksi, mutta koska metsäjänikselle laki ei tätä suo niin rajoitin on ollut paikallaan. Ja jos ei kolmella laukauksella osu, jänis on jo sen verran kaukana, että neljännen osumatodennäköisyys on hyvin pieni.
Lämpötila oli kahdesta neljään astetta, joten merinovilla-aluskerrasto ja päällä Sasta Ilves puku oli oikein hyvä yhdistelmä. Merinovilla lämmittää hikisenäkin, joten taukojen aikana ei tullut kylmä.
Kokonaisuudessaan tuli päivän aikana liikuttua yli kymmenen kilometriä ja ainakin kuusi peuraa nähtyä (enemmänkin näin, mutta mahdollisesti olivat samoja). Iltapäivällä rupesi satamaan, joten näkemäni peurat olisi täyteisillä ollut ammuttavissa. Puuttui vaan täyteiset, oranssi vaatetus ja kyseisillä mailla minulla ei ole lupaa ampua muuta kuin pienriistaa.
Metsästyspäivä oli oikein virkistävä tauko arjen keskelle ja tuli vielä seuraavaksi viikonlopuksi ruokakin hommattua. Rusakosta tehty pata on erinomaista!
 |
| Kauden ensimmäinen rusakko jäi lopulta saaliiksi. |
Lauantaiaamuksi oli luvattu tuulista ja sateista keliä. Ikävä kyllä näin ei ollut vaan keli oli lähes tyyni ja sateesta ei ollut tietoakaan. Luvatut sateet alkoivat vasta siinä vaiheessa kun alkoi hämärtämään. Sateella vastatuleen kävellessä hirvet ja peurat ovat lähimmillään lähteneet vain kolmenkymmenen metrin päästä avoimessa maastossa.
Oman kokemuksen mukaan jänikset löytyvät peltojen, erityisesti riistapeltojen, läheisyydestä kuusien tai nuorten mäntyjen alta. Rusakot viihtyvät hyvin myös metsäteiden varrella olevien suojaa antavien havupuiden alla. Metsäjänikset viihtyvät taas metsässä kuusien alla. Sanoisin myös omalla vähällä kokemuksella, että jänis ei päivämakuulle jää kovin tiiviiseen puskaan vaan jonkinlainen kiitorata pitää pakoreittinä.
Kuljen siis metsässä kierrellen ja kaarrellen nuoria kuusia ja männynalkuja. Tällä reissulla rusakko ei lähtenytkään nuoren kuusen tai männyn alta, vaan näin sen hyppäävän montun reunan yli. En siis tarkkaa tiedä missä se on päivämakuulla ollut. Olen kuullut, että siinä vaiheessa kun turkki on jo vaalennut, jänikset tykkäävät olla kivien vieressä, erityisesti jos siinä on suoja vieressä.
 |
| Kuvassa olevan kuopan, yli sata vuotta vanhan linnoitteen, yli pomppasi rusakko. Oletettavasti se oli päivämakuulla kiven vieressä. |
Yritin olla paikoillani, koska jänikset pysähtyvät turvallisen matkan päähän tarkistamaan mikä häiritsi päivälepoa. Parhaimmillaan metsäjänis pysähtyi kymmenen metrin päähän ja sen sai helposti talteen. Tällä kertaa rusakko ei näyttänyt pysähtyvän, joten nostin aseen. Rusakko oli onneksi kääntynyt oikealle, joten pääsin sivuliikkeeseen sitä ampumaan.
Ensimmäinen laukaus meni ohi, seuraavaan enemmän ennakkoa ja sekin jäi hieman taakse, mutta jäniksen jalat olivat sopivasti takana, joten sen jäniksen matkanteko jäi siihen. Molemmat takajalat olivat poissa pelistä, mutta laukaus ei ollut kuolettava, joten seuraavan tähtäsin kymmenen senttimetriä nenän eteen rusakon istuessa paikoillaan. Se riitti.
Aseessani, eli Franchi Affinityssä, oli sisällä kolmea eri patruunaa. Putkessä oli patruuna, jossa 32 grammaa hauleja, joiden halkaisija 2,75 millimetriä. Se on tarpeeksi kevyt patruuna ensimmäiseen laukaukseen, jolloin jänis on yleensä kohtalaisen lähellä ja pieni haulikoko ei aiheuta lihavauriota suuremmin. Rekyyli on myös pienempi pienellä latauksella, joten kohdetta on helpompi seurata.
Seuraavaksi makasiinista tuli 3,25 millimetrisiä hauleja 36 gramman edestä. Tällä paukulla ampuu kuolettavasti jänistä jo vähän pidemmältäkin matkalta. Viimeisenä vuorossa oli niklattuja 3,1mm hauleja, 40 grammasena patruunana. Niklaus tekee sen, että kuvio on tiiviimpi (puoliautomaatissa ei voi käyttää kuin yhtä supistajaa) ja hauli läpäisee turkin paremmin. Hyvä siis pidemmälle matkalle.
Rusakkoa ammuttaessa saisi makasiinissa olla vielä yksi, mutta koska metsäjänikselle laki ei tätä suo niin rajoitin on ollut paikallaan. Ja jos ei kolmella laukauksella osu, jänis on jo sen verran kaukana, että neljännen osumatodennäköisyys on hyvin pieni.
Lämpötila oli kahdesta neljään astetta, joten merinovilla-aluskerrasto ja päällä Sasta Ilves puku oli oikein hyvä yhdistelmä. Merinovilla lämmittää hikisenäkin, joten taukojen aikana ei tullut kylmä.
Kokonaisuudessaan tuli päivän aikana liikuttua yli kymmenen kilometriä ja ainakin kuusi peuraa nähtyä (enemmänkin näin, mutta mahdollisesti olivat samoja). Iltapäivällä rupesi satamaan, joten näkemäni peurat olisi täyteisillä ollut ammuttavissa. Puuttui vaan täyteiset, oranssi vaatetus ja kyseisillä mailla minulla ei ole lupaa ampua muuta kuin pienriistaa.
Metsästyspäivä oli oikein virkistävä tauko arjen keskelle ja tuli vielä seuraavaksi viikonlopuksi ruokakin hommattua. Rusakosta tehty pata on erinomaista!
Kommentit
Lähetä kommentti