Miten minusta tuli metsästäjä

Elämäni ensimmäinen metsästyskausi alkaa olla takana, joten pieni katsaus erään eränkävijän alkutaipaleeseen.

Olin käymässä Suomen parhaassa urheilukaupassa, Lappeenrannan Urheilu Koskimiehessä, tarjouksia metsästämässä. Kyseinen kauppa varastoi myös isoille ihmisille vaatteita, joten siitä on muodostunut pyhiinvaelluskohde entisessä kotikunnassa käydessä. Sillä kertaa käynti oli erityinen. Katsahdin metsästysosastolle ja päässäni raksutti yksi plus yksi - plus yksi on yhtä kuin mahdollista.

Aloittaaksesi metsästysharrastuksen ensimmäiseksi tarvitset suorittaa metsästäjätutkinnon. Kun sen olet saanut suoritettua, vaihtaa raha ja metsästäjäkortti paikkaa lompakossa. Onneksi vuosittainen riistanhoitomaksu ei ole paljon, mutta jos meinaa metsästää pitää se olla maksettuna. Tarvitset myös paikan missä toteuttaa uutta harrastustasi ja tietysti välineistön millä voit toteuttaa metsästyksen. Monille perheellisille, työssäkäyville ihmisille myös aika on tiukalla.

Siinä hetkessä kaupassa seistessä koneeni raksutti. Työnkuva oli muuttunut niin, että viikonloput oli vapaita. Kuitenkin minulla oli tarve uudelle harrastukselle, jossa pääsisi irtautumaan töistä. Suvun maat oli muutamia vuosia aikaisemmin myyty, mutta arvelin, että voisin edelleen päästä alueen kylän metsästysseuraan. Taloudellinen tilanne oli silloin sellainen, että nyt tai ei koskaan. Perhe-elämä vaatisi hieman sopeutumista, mutta ajattelin, että sekin asia järjestyy.

Muutamia päiviä ajatus kirkastui mielessä ja lopulta päätös syntyi. Aluksi yhteys metsästysseuraan, josta tuli vihreää valoa jäsenyyden hakemiselle. Seuraavaksi alkoi kova pänttääminen metsästäjän tutkintoa varten. Tein suunnitelman metsästystutkinnon suorittamisesta siten, että parin viikon sisään olisi ollut kolmessa eri lähikunnassa tutkinto. Eli tarkoituksena oli, että pääsisi uusimaan mahdollisimman nopeasti kun asiat ja kysymykset on tuoreessa muistissa. Kuitenkin 1.2.2016 suoritin ensimmäisellä yrittämällä metsästäjätutkinnon.

Hyvin pian tutkinnon suorittamisesta täytin jäsenhakemuksen seuraan ja jo muutaman viikon päästä seuran vuosikokouksessa minut hyväksyttiin jäseneksi. Tähän asti kaikki sujui ripeästi, mutta sitten alkoikin odotus.

Nyt kun kaksi ensimmäistä estettä oli ylitetty alkoi sen kolmannen raivaaminen. Aluksi ajattelin, että vaikka pidän paljon metsässä liikkumisesta, aloitan metsästysurani vaatimattomasti hirven seuruemetsästyksestä eli pääasiassa passissa istumisesta. Tätä tarkoitusta varten pitäisi hommata toimintaan soveltuva kivääri.

Hirvitorni. Hirven kaataminen suoritetaan usein hirvitornista käsin. Torni suuntaa hajut ylöspäin ja suuntaa laukaukset turvallisesti alaspäin. Hirvitornien rakennustalkoot on hyvä tapahtuma oppia tuntemaan tulevat jahtitoverit.

Olin jo kuukauden verran vertaillut eri verkkokauppojen aseiden hintoja, käynyt paikallisissa liikkeissä tarkastamassa valikoimaa ja tutustumassa aseisiin. Kokemusta minulla ei ollut metsästyskivääreistä paljoa. Lähinnä kerran armeijassa kokeillusta tarkkuuskivääristä ja kerran radalla tutun Sako 85 Finnlightista.

Päädyin kahteen mahdollisuuteen omien varojen rajallisuuden vuoksi. Vaihtoehtoina oli joko Sako 85 malli avotähtäimillä tai edullisemman Tikan T3:n hyvällä optiikalla. Kokemus tutun Finnlightista oli se, että hyvän aseen saa pilattua huonolla optiikalla. Toisaalta taas mielessä oli pelko siitä, että riittääkö avotähtäin ja nauretaanko minut hirviporukasta pois jos jää hirvi ampumatta kun ei ole kiväärin päällä kiikaria. Joka tapauksessa hain kevyttä kiväärin tai kiväärin ja optiikan yhdistelmää.

Asia ratkesi lopulta hyvin kun verkkokauppoja selatessa -10% kaikesta ikkuna pompsahti Greentrail.fi -verkkokaupassa eteen. Green Trail tarjosi Sako A7:aa muutenkin edullisesti sekä vanhan mallista Zeissin Dyralyt 2-8 poistohintaan. Pistin samantien tilauksen menemään vaikka en ollut siinä vaiheessa edes lupia hakenut. Samalla tuli tilaukseen mukaan matalat Sakon Optilockit, jonka baset tilasin alkuun vääränlaiset, mutta Green Trail hoiti asian hienosti ja oikeanlaiset pohjat vaihtuivat tilaukseen.

Valokuvaus välineistön kanssa olen oppinut, että hyvä optiikka ei vanhene. Uusissa malleissa voi olla muun muassa hienompia pinnoitteita poistamaan heijastumia ja lisäämään kontrastia, mutta erot ovat hyvin pieniä. Omassa Zeississani ei ole punapistettä, mikä olisi erityisen kätevä hämäräkyttäyksessä. Toisaalta taas punapiste olisi tuonut hieman painoa, hintaa ja kokoa lisää pakettiin, joten ajattelin pärjääväni ilman.

Olin kovin tyytyväinen, että löysin Sakon budjettikiväärin melkein Tikan hinnalla. Vaikka molemmat kiväärit tulevat samalta tehtaalta, on Sakolla minulle erityinen asema. Sakossa myös on Tikkaan nähden muutamia lisäominaisuuksia, joita olen käyttänyt ja olen ollut tyytyväinen valintaan.

Tilauksen tein jo 22.1.2016 eli ennen kuin olin edes metsästätutkintoa suorittanut. Jätin lupahakemuksen 3. helmikuuta ja haastatteluun pääsin vasta neljäntenä päivänä huhtikuuta! Oli hieman paikallisen poliisilaitoksen lupapalvelut tukossa. Poliisilaitoksella tein pällitestin, jota ei nyt suuremmin tarvitse jännittää jos on asiassa puhtaat jauhot pussissa ja yläkerrassa kaikki toimii normaalisti. Mukava poliisisetä juttutti mukavia ja yritti löytää ristiriitoja sanomisista. Jos rehellisesti olet kysymyksiin vastannut, haastattelu menee oikein luontevasti.

Lopulta poliisisetä antaa allekirjoitettavaksi haastattelupöytäkirjan, joka kannattaa lukea hyvin läpi. Jos en itse olisi lukenut paperia hyvin läpi, olisin pöytäkirjan perusteella hakenut haulikkoon lupaa. Taisi olla tahallinen virhe poliisisedältä. Siis tarkkana yksityiskohdissa! En tiedä olisiko jäänyt lupa saamatta jos en asiaan olisi reagoinut.

Lopulta keskiviikkona 13. huhtikuuta saapuivat lupapaperit, jotka lähetin samantien Green Trailille. Iso kiitos ja kumarrus Green Trailille, että jaksoivat odottaa papereita niinkin kauan. Tilaus lähti nopeasti ja perjantaina juuri ennen matkahuollon sulkemisaikaa hain kivääripaketin. Lauantaina kävinkin jo sitten ampumaradalla.

Ensimmäiset neljä laukausta. Alimpana näkyvä laukaus oli ensimmäinen uudella Sako A7 kiväärilläni. Pistin aseen tukevalle alustalle ja poistin lukon. Suuntasin aseen piipun läpi katsomalla ja siirsin ristikon perässä samaan kohtaan. En muistanut ottaa ballistiikkaa huomioon, eli luoti ei kulje piippulinjaa pitkin. Korjauksen jälkeen seuraavat laukaukset kävivät oikein hyvit ja olivat melkein jo keskellä.

Nälkä kasvaa odottaessa ja lupia odotellessa ajatukset ajautuivat enemmän ja enemmän lintujen metsästykseen. Erityisesti kanalintujen metsästäminen alkoi kiinnostaa vaikka ilman koiraa haastavaa onkin. Tähän tarkoitukseen hauleja sylkevä ase olisi omiaan. Siis ei muuta kuin luvat hakuun.

Hankintalupia hakiessa kannattaa hakea useampi lupa, koska ensimmäinen maksaa 79€ ja siitä eteenpäin enää 36€. Kun tuli mahdollisuus käydä 16.5. poliisin asehuutokaupassa Riihimäellä, päätin hakea kaksi lupaa haulikolle. Ajatuksena saada huutokaupasta haulikko minimihintaan 50€. Pistin hankintaluvat hakuun kertatulelle ja puoliautomaatille. Luvilla oli kiire ja tulivatkin juuri sopivasti viikossa, että pääsin asehuutokauppaan.

Asehuutokaupassa ei saa hyvää halvalla. Siellä on asekeräilijöitä ja asekauppiaita, jotka tietävät hintatason ja huutavat hyvistä aseista asiallisen hinnan. Huomasin myös, että osa oli valmiita huutamaan lähes saman hinnan kuin vastaavista kaupassa pyydetään. Käytetyillä tuntuu olevan markkinoita ja tuntui, että varastossa piti olla hyvää tavaraa. Tai ainakaan ei haluttu antaa muille hyviä haulikoita varastoon.

Haulikko-osuuden ajan kun olin siellä, suuri osa haulikoista meni valtiolle (sulattoon), eli niitä ei kukaan huutanut. Suurin osa 12/70 kaliberisista (eli paljon Baikaleita), kaikki yksipiippuiset ja yhtä lukuunottamatta kaikki rinnakkaispiippuiset menivät metallin kierrätykseen. Aseiden toimivuudesta ei ole mitään takuita ja aseita saa tutkia vain niiden ollessa kiinni telineessä eli sikaa säkissä tarjolla.

Lopulta huutokaupasta tarttui mukaan tavoitehinnalla päällekkäispiippuinen vanha Marocchi. Asessa on erilliset liipaisimet, eli ei tarvitse arpoa kumpi piippu ampuu. Siinä on myös kiinteät supistajat (½,Full), joten ei tarvitse niitäkään suuresti miettiä. Kyselin myöhemmin tehtaalta tietoja aseesta, eivätkä pystyneet muuta kertoa kuin on Marocchin ensimmäistä päällekäispiippuista sarjaa. Siis tällä italialaisella Martalla on ikää enemmän kuin allekirjoittaneella, mutta hyvin se on toiminut.

Totta kai tuli tarve päästä kokeilemaan haulikolla ampumista. En siis aikaisemmin ole haulikolla ampunut. Naapurikaupungista löytyikin harjoittelupaikka ja jo muutaman päivän jälkeen olinkin jo haulikkoradalla opettelemassa savikiekkojen ammuntaa. Sain paikanpäällä opastuksen trapin ammuntaan, johon hommaamani haulikko soveltui paremmin supistajien johdosta. Opastaja kehui, ettei aikaisemmin kukaan ensikertalainen ole niin hyvin tiputtanut savikiekkoja.

Ensimmäistä kertaa haulikkoradalla asehuutokaupasta tarttuneen 50€:n Marocchin kanssa. Hyvin tippuivat savikiekot haulikolla, joka on valmistettu joskus 1957-1977 välillä. Haulikko ei täysin sovi minulle. Tietää milloin olen käynyt radalla kun on poski mustelmalla.

Puoliautomaattihaulikon hankintalupa jäi polttelemaan taskuun. Luvat ovat voimassa kuusi kuukautta, eli oli reilusti aikaa hommata toinen haulikko tai vaihtoehtoisesti lopulta palauttaa lupa poliisille. Riihimäen Erämessut sattui sopivasti ja sieltä löytyi sopivanhintainen puoliautomaattikin, Francchi Affinity. Messuilla ei aseita myyty, vain esiteltiin ja postimyytiin. Päätinkin käydä katsastamassa paikallisen Metsästäjäliiton omistaman Eräkontin, josko heillä olisi kyseistä haulikkoa tarjolla. Olihan heillä ja sain vielä 5% alennuksen tarjoushinnan päälle.

Ajattelin, että nyt kun on lupa taskussa ja lupa tulisi käyttää, ettei rahat mene hukkaan niin mitä sitä nyt odottelemaan ostamisessa. Messuilla pitkään mietin ostaisinko mustan vai camokuviollisen, 26 vai 28 tuumaisen. Päädyin lopulta camokuviolliseen 26 tuumaiseen. Tämä yhdistelmä kulkisi helpommin metsässä ja camokuvio poistaa lintuja karkoittavia heijastuksia hyvin. Mustat muovit näyttivät halvoilta, joten camokuvio sopivasti peitti tämän. Kotiin kun haulikon toin, huokasin helpotuksesta silllä 26 tuumainen mahtui juuri asekaappiin. Pidempi puoliautomaattihaulikko olisi pitänyt purkaa osiin säilytystä varten.

Erämessuilta tarttui mukaan myös Genzon radiopuhelin ja Sastan Haahka takki. Radiopuhelimen tulisi kestää hirvijahdeissa mukana mahdollisimman pitkään eli toivottavasti kymmeniä vuosia, joten päätin investoida parhaaseen. Sastan Haahka takin sain HHSportin poistoista 80 eurolla, joka tuntui todella halvalta hinnalta. Onhan Sastalla erittäin hyvä maine. Sinänsä halpa hinta kostautui, koska myöhemmin tuli hommattua myös Sastan Wolf (thermo) ja Ilves asut, koska Sasta osoittautui erittäin hyväksi valmistajaksi metsästystä ajatellen. Suurimman osan Sastan vaatteista ja asusteista sain HHSportin alennuksista hyvin edullisesti, mutta hintaa silti kertyi.

Aika päätöksestä aloittaa metsästysharrastus ja ensimmäisen saaliin saamiseen meni aikaa yli puoli vuotta, mutta jälkikäteen aika meni nopeasti. Keväällä metsästystä pystyi harrastamaan osallistumalla metsästysseuran talkoisiin. Kesä menikin nopeasti ammuntaa harjoitellen ja lomaa viettämällä.

Ampumataidon harjoittelu ja ylläpito on tärkeä osa metsästysharrastusta. Riistalaukauksen on oltava mahdollimman hyvä. Ampumataidon lisäksi on tunnettava eläimen atanomia, jotta tietää mihin laukauksen on osuttava.

Usein metsästystä ajatellaan vain riistalaukauksen suorittamistapahtumana vaikka se sisältää paljon muuta. Itse koin hyvin tärkeänä osallistua metsästysseuran talkoisiin. Se on erittäin hyvä tapa tutustua tuleviin jahtikavereihin. Ammuntataidon harjoittaminen ja ylläpitäminen ei ole asia, joka onnistuu metsästystapahtumassa vaan siihen pitää varata oma aika ja paikka. Ruokintapaikkojen ylläpito on myös aikaa vievää, mutta erittäin tärkeää riistanhoitoa. Pienpetojakin tuli yritettyä vähentää siinä toistaiseksi onnistumatta.

Ensimmäisen metsätyskauden lähestyessä loppuaan voin sanoa hurahtaneeni aivan täysin metsästykseen ja sen eri muotoihin. Tämän voi myös todeta rahan määrässä, joka on uponnut uuteen harrastukseen. Pitää kuitenkin muistaa, että metsästysharrastus ei ole rahasta kiinni. Paljon vähemmälläkin olisi pärjännyt! Toisaalta taas kunnolliset varusteet lisäävät harrastuksen mielekkyyttä ja mahdollistaa erilaisia metsästysmuotoja.

Ensimmäisen metsästyskauden hienoin kokemus. Aurinko juuri nousi ja kuulin teerikukon soitimen alkavan suon toisella reunalla. Oli pakkasta ja taivas oli sininen. Kivääri esille ja kiikaritähtäimestä ihailemaan teerien soidinmenoja. Yksi nousi sopivasti pienen männyn nokkaan, mutta laukaus meni hitusen ohi ja teeri lensi pois. Löysin neljä katkennutta sulkaa.

Tärkein anti metsästyksestä minulle on, täyden pakastimen lisäksi, ollut henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lisääntyminen. Metsästys harrastuksena on mahdollistanut täydellisen irtautumisen töistä ja usein työviikon aikana ajatukset karkaavat seuraavaan tiedossa olevaan metsästystapahtumaan. Erityisesti kun peuraa kävin kyttäämässä, nautin suuresti siitä mielen hijaisuudesta, mitä kyttäyskopin hiljaisuudessa pystyi kokemaan.

Suosittelen lämpimästi kaikille, jos ei nyt metsästystä, niin ainakin luonnossa liikkumista, olemista ja havainnointia. Meille suomalaisille on suotu kaunis ja puhdas luonto sekä jokamiehenoikeudet (eivät salli metsästystä), joista voimme ammentaa terveyttä. Metsästys lisää yhtälöön muun muassa sosiaalisen kanssakäymisen seuran jäsenten kanssa sekä täytettä pakastimeen.