Ensimmäinen saalis ja ampumakoe

Metsästyskausi alkaa sepelkyyhkyjen metsästyksellä. Aiheesta on nyt hyvä kirjoittaa kun kevään ensimmäinen lensi juuri ikkunan editse ja koko aamun on kuulunut niiden huhuilu.

Ennen metsästyskauden alkua ensimmäiset "metsästysreissuni" oli lähinnä uusiin metsästysalueisiin tutustumista. En edes alkuun kantanut asetta mukana. Kuitenkin kun kesän jälkeen kettua sai taas metsästää, otin kiväärin tutustumismatkoille mukaan. Senkin vain lähinnä painoksi, eli kuntoilun kannalta.

Ensimmäinen kerta kun yritin kettua (tai supikoiraa) saada ristikkoon oli tästä paikasta. Kuva on panoraama laaksosta kahden mäen välissä. Myöhemmin selvisi, että ilves asustaa täällä, joten kettuja tuskin olisi täällä edes ollut.

Kerran pysähdyin avoimelle paikalle ja kettua aloin pillittämään, mutta jälkikäteen opin, että alueella asustaa isohko uros ilves. Siis kettuja ei sillä alueella hyvin todennäköisesti olisi edes ollut. Muutenkin ketunpillitystä tulisi harrastaa tiedossa olevalle ketulle. Mutta tulipa harjoiteltua Nordic Predator kettupillin puhaltelua.

Metsästyskauden alku

Metsästyskausi alkaa sepelkyyhkyn metsästyksellä elokuun 10. päivä ja itsekin suuntasin metsästysmaille ensimmäistä saalista jahtaamaan. Olimme muutaman seuran jäsenen kanssa valmistelleet syöttöpaikan riistapellolle, kuitenkin vain puolitoista viikkoa ennen tositoimia. Istuin melkein koko päivän passissa. Tiesin, että linnut lepäävät puolen päivän aikaan, joten kävin itsekin lounastamassa ja pienellä päivälevolla. Olinhan tullut passiin jo hämärän aikaan.

Aamupäivä meni laukauksia kuunnellessa ja lähelle tulleita kurkia ihastellessa. Kurjet kun jatkoivat matkaansa, rupesi kovin ramasemaan passissa istuessa kun mitään ei missään tapahtunut. Taisi siinä muutaman kerran silmät mennä kiinni lintuja odotellessa.

Iltapäivällä palasin uudella innolla takaisin passipaikalle. Odottelu jatkui. Kunnes iltalennon alussa tulla kuin tulikin kaksi sepelkyyhkyä kohti! Siinä keltanokan puntti alkoi tutista. Pulut kiersivät passipaikan kauniissa kaaressa ja kokeneempi metsästäjä olisi ne jo ampunut. Parivaljakko päätyi läheiselle puulle, haulikon kantamattomiin, arvioimaan tilannetta. Minähän odotin haulikko valmiina tiputtamaan kaksikon jos sattuisivat ruokintapaikalle laskeutumaan, mutta päättivätkin lähteä muualle.

Tälle riistapellolle laitoimme syöttöpaikan sepelkyyhkyille. Päivän aikana kaksi kyyhkyä tuli ja lensi oikealla näkyville puille. Kurjet söivät ja pitivät meteliä viereisellä pellolla, lyhyiden kuusien takana.

Tuuli oli ottollinen laskeutumiselle. Ruokaa oli tarjolla ja ruokintapaikka oli suojaisessa paikassa. Kaikki piti olla kunnossa. Myöhemmin luin, että linnut eivät laskeudu maahan toistensa yli. Syöttöpaikalla kuvat oli laitettu aika tiiviisti ja tasaisesti. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt jättää väylä laskeutumiselle.

Kuvahan on jonkin eläimen kopio. Välillä kutsutaan myös kaaveiksi. Se on usein tehty muovista, kuten omat sepelkyyhkykuvat. Toisaalta taas on kankaisia, kuten teeren kuvat usein ovat. Kuvia käyttämällä metsästettävä eläin yritetään houkutella ampumahollille. Tämäkin asia piti itse oppia jostain, joten hyvä tämäkin oli selventää.

Samalla reissulla tuli muutamana aamuna vielä käytyä katselemassa eri paikoissa jos kyyhkyä näkyisi. Muutaman näinkin, mutta kyyhkysten lentolinjat menivät liian kaukaa eivätkä tulleet kuville. Totesin, että hyötysuhde on liian pieni ja jäi toistaiseksi kyyhkysen metsästäminen.

Ampumakoe

Elokuu meni ohi ilman saalista. Jotain sentään jäi käteen kun kävin suorittamassa hirvimerkin eli ampumakokeen hirvelle. Tämä vaaditaan hirvimetsälle osallistumiseen. Testissä pitää ampua neljä laukausta oikeaan kohtaan hirven näköistä pahvitaulua, rajoitetussa ajassa. Itse kävin katsastamassa oman kotikaupunkini riistahoitoyhdistyksen järjestämässä kokeessa miten homma toimii.

Vuorollaan kokelaat kävivät ampumassa laukauksensa istuen, pöytää tukenaan käyttäen. Kun laukaukset oli ammuttu, vallin takana laskettiin osumat ja huudettiin tulos. Pääsääntöisesti vallin takaa kuului "NELJÄ". Välillä kuului myös alhaisempiakin lukuja. Kun omat laukaukset olin saanut ammuttua ja vallin takana laskenta oli suoritettu, hetken mietinnän jälkeen kuului: "neljä, ja kaikki ihan keskellä". Otin kokeen hieman liian varman päälle, mutta varmaan edellisen ampujan "kolme" aiheutti ylimääräistä tarvetta suorittaa ammunta kunnialla läpi.

Ampumakoe on omasta mielestä erinoimainen testi. Se tarpeellisella tarkkuudella valikoi ne, joilla ampumataito riittää kaatamaan paikallaan olevan hirven. Se ei vaadi paljon, mutta se vaatii juuri sen verran, että on tutustunut ampumaradalla aseeseensa niin paljon, että tietää mihin sillä osuu jos liipaisimesta vetää. On sitten ampujasta kiinni malttaako odottaa hirven mahdollista pysähtymistä vai yrittääkö liikkuvaan.

Kävin myös oman seuran johtamaa ampumakoetta seuraamassa ja meillä tulokset ilmoitettiin ihan vain metsästysradion avulla. Ampumakokeen jälkeen hirviryhmäläiset harjoittelivat kymmenen laukauksen sarjoja liikkuvaan hirveen. Liikkuvaan kohteeseen harjoittelu on erittäin tärkeätä. Siinä voi oma ampumataito kehittyä, mutta toivottavasti kehittyy myös tieto omista taidoista. Jos ei harjoituksissa osu kunnolla liikkuvaan hirveen niin pitäisi sen verran hoksottimet toimia, ettei metsästystilanteessa ammu liikkuvaan kohteeseen. Monet haavakot jäisi ampumatta.

Sepelkyyhky hollille

Kun saat metsästyskortin ja olet innoissasi metsästysharrastuksesta, kannattaa asiasta puhua tutuille ja vähän tuntemattomillekin. Itse sain luvan työkaverilta käydä kyyhkyjä ja jäniksiä ampumassa hänen maillaan. Käytännössä sepelkyyhkyjen metsästys onnistuisi tällä alueella vasta elonkorjuun jälkeen, koska minulla ei ole noutavaa koiraa hakemaan saaliita pelloilta.

Ensimmäisen kerran menin syyskuun alussa kaverin maille ajatuksena käydä kiikaroimassa mahdollisia pulujen lentoreittejä, jotta näkisi missä sitä sitten kannattaisi puluja kytätä. Otin päällekkäispiippuisen haulikon ja kuvat mukaan vain varmuuden vuoksi. Paikalle kun pääsin olikin sato jo melkein korjattu, joten pistin kuvat maahan ja menin puun juurelle nojailemaan ja tarkkailemaan, miten sepelkyyhkyt käyttäytyvät.

Aluksi oli hyvin hiljaista. Variksia oli todella paljon, joten ajattelin niitä vähän häätää. Ajettuani ne pois alkoi melkein heti tapahtumaan. Nuorehko pulu kääntyi kuville, tuli hollille ja vedin vanhan päällekkäispiippuisen liipasimesta. Höyhenet pöllähtivät ja lintu tippui metsän puolelle. Ei muuta kuin katsomaan jäikö. Ja jäihän se!

Siinä se on! Minun ensimmäinen saalis. Nuorehko sepelkyyhky tuli kuville ja sain sen eräksi. Vanha päällekkäispiippuinen haulikkoni toimii erittäin hyvin pulujen metsästyksessä.

Ei muuta kuin lintu saman puun juurelle, josta sen olin ampunut ja odottelemaan josko muitakin kyyhkyjä sattuisi paikalle. Ja niitähän tuli. Hommaa vaikeutti se, että puimuri ajeli parin sadan metrin päässä, joten piti olla erityisen tarkkana ampumasuuntien kanssa ettei haulit rapissut katolle. Kyyhkyt jatkoivat lentoansa pitkälle iltaan, mutta päätin tyytyä neljään. Se olikin sitten paras sepelkyyhkysaalis koko syksynä.

Ase ja patruunat

Seuraavalla kerralla otin aseeksi Franchi Affinity puoliautomaattin ja kokeilin sorsastuskautta ajatellen, miten teräskuulat toimivat. Eivät toimineet. Sillä kerralla ammuin kolme pulua ja kaikki kyllä tulivat alas, mutta ne piti lopettaa. Ei siis kovin vahvaa luottamusta syntynyt teräshauleihin. Kävin kerran katsomassa metsästysmailla, josko siellä olisi vesilintuja tarjolla. Haapanoita oli useampiakin ja kivasti lensi suoraan yli. Jätin ampumatta juuri luottamuksen puutteesta johtuen.

Muilla kerroilla pitäydyin vanhassa Marocchin päällekkäispiippuisessa. Kyyhkyset on ripeitä liikkeissään ja jos et ensimmäisellä osu, pulu on jo kaukana. Täysisuppea antaa juuri sen verran kantomatkaa lisää, että voi toisella yrittää vielä tiputtaa linnun. Puoliautomaatissa tätä mahdollisuutta ei ole. Toisaalta makasiiniin voi ladata tehokkaampaa paukkua isommalla latauksella ja saada etäisyys kompensoitua sitä kautta.

Sepelkyyhkylle käytin 2,75mm Sagan paukkuja. Pääasiassa pululle oli 28g, mutta myös 30g ja 32g latauksia. En suurta eroa huomannut latausten välillä, pienin lataus tuntui tiputtavan kyyhkysen ihan yhtä hyvin kuin isompikin lataus. Isompaa latausta pidin piipussa jäniksiä etsiessä.

Metsästysharrastus monipuolistuu

Syksyn aikana tuli käytyä muutamina päivinä istumassa kyyhkypassissa ja toteamassa, että kyyhkyset ei enää viihtyneet muualla kun kantatien varrella olevalla härkäpapupellolla. Passipaikkaani en luonnollisestikaan pistänyt pystyyn tien varrelle. Eikä yhtään auttanut kanahaukan päivystäminen läheisellä sähkötolpalla.

Lopulta syksyn kokonaissaalis oli kahdeksan pulua. Joka tapauksessa ei ollut päivääkään, etteikö olisi jotain tapahtumia ollut. Pari hirveä kävi lähellä haistelemassa, oikein komea valkohäntäpeurauros ja muutamia metsäkauriita näkyi myös. Huomasi kyllä heti, että valkohäntäpeurakanta on kova tällä hetkellä. Metsän puolella kun liikuskeli, kaikkialla oli tuoreita valkohäntäpeuran jälkiä. Omalla metsästysmailla ei ole niin paljon, mutta kyllä sielläkin kannan kasvu pitää katkaista.

Uroshirvi tuli ihmettelemään noin 70m päähän kun olin sepelkyyhkyä kyttäämässä. Hetken aikaa sain rauhassa kuvata, kunnes tajusi minun olevan ihan lähellä, joten hölkkäsi metsän suojaan.

Syksyn edetessä ja sepelkyyhkyjen näköhavaintojen vähetessä siirryin usein liikkuvaan metsästykseen pomppujäniksiä pyytämään silloin kun en päässyt seuran maille kanalintujahtiin. Sain heti kauden alussa yhden onnistumisen, joka ruokki halua siirtyä kyyhkysen metsästyksestä jänisten perässä juoksemiseen. Sepelkyyhkyn liha on erinomaista, mutta niin on myös jäniksen! Muutenkin liikkuva metsästys tekee hyvää mielelle ja keholle.

Rusakko piilotteli kuusen juurella ja hieman liikahti kun tulin kohti, josta havaitsin sen ja se päätyi eräksi. Liike paljastaa sekä saaliin, että saalistajan. Tähän ei paraskaan maastokuvio vaatteissa auta.

Odotan innolla ensi elokuun kymmenettä päivää. Toivottavasti saadaan seuran maille ruokinta aikaiseksi, jolloin siellä saaliin saamisen mahdollisuus kasvaa huomattavasti. Eikä sitä tarvitse kauaa odottaa kun alkaa jo vesilinnustuskausi ja pian alkaa myös myös muiden riistaeläinten jahtikaudet. Syksyä kuumeisesti odotellessa...