Talkoita ja riistanhoitoa
Viime viikonloppu ja maanantai meni pitkälti metsästykseen liittyvien asioiden parissa. Perjantaina töiden jälkeen ajelin suoraan metsästysmaille tekemään kävelylenkin luonnossa. Lauantaina oli metsästysseuran talkoopäivä ja sunnuntain lepopäivän jälkeen maanantaina kävin vielä tarkastamassa kaverin mailla olevan lintujen ruokintapaikan.
Kävelylenkki oli työviikon nollaamisen kannalta erittäin tervetullut. Kävin kiertämässä nevan ja tutustumassa alueisiin, joissa en aikaisemmin ole käynyt. Edelleen siis tutustumisvaihe metsästysmaihin käynnissä. Minulla on alusta asti ollut halu oppia metsästysmaat niin, että tietäisi missä riista liikkuu ja mitä missäkin on.
Kävelylenkeillä tietysti toivoo näkevänsä riistaa. Ikävä kyllä tämän kävelylenkin aikana oli tyyntä ja hyvin kuivaa eli yhdistelmä joka tekee mahdottomaksi yllättää riistaa. Edellytys riistan näkemiselle. Hieman kostea keli, jopa tihkusateinen, ja yli neljä metriä sekunnissa tuulta niin todennäköisyydet nähdä riistaa paranevat huomattavasti. Tuulikin auttaa jo paljon peittämään hajuja ja ääniä.
Kesä on metsässä liikkumisen kannalta ikävä vuodenaika, koska hyttysiä, paarmoja, mäkäräisiä yms. lentää ilma tiheänä. Olin kyllä varautunut tähän ja minulla oli hyttysverkko pään suojana. Ikävä kyllä tällainen halpa Biltemasta ostettu polyesterinen hyttysverkko on kiiltävää materiaalia, joten auringon paistaessa melkein mistä suunnasta tahansa, hyttysverkosta muodostui valoverho silmien eteen. Eli vaikka hirvi olisi tallustellut editse, en sitä olisi todennäköisesti nähnyt! Lisäksi kun hyttyset ja muut ötökät pörräsivät korvien juurella, mitään ei tahtonut kuullakaan.
Kesällä myös kasvusto on sen verran rehevää, että pienriistan päälle melkein saa astua, että ne liikahtaa. Niin kävi nytkin. Pyy pyrähti lentoon alle kahden metrin päästä ja alkoi varotushuutojen sarja. Jostain syystä toinen pyy laskeutui mättäälle kahden metrin päähän ja sukelsi samantien aluskasvillisuuden sekaan. Olisiko hakenut tämän kesän poikaset turvaan? Meidän seuran alueella on ollut havaintoja hyvin menneestä pyiden pesinnästä.
Huolimatta hirveästä ympäröivästä ötökkälaumasta, menin matalaksi ja kaivoin repusta pyy pillin. Odottelin muutaman minuutin ja rupesin pillittämään, josko saisi pyyn vielä esiin. Ei tarvinut kuin muutaman kerran pillittää kun jo tuli uros katsomaan mikä on meininki. Sinänsä todella yllättävää, että varotusäänestä huolimatta tuli katsomaan vaikka kauas jäikin. Ehkä tämäkin kertoo kuinka tarkka pyy on reviiristään. Sain muutaman kuvan otettua ja jatkoin äkkiä matkaa kun vaatteet oli mustana erilaisista ötököistä.
Kello oli jo sen verran, että päätin palata metsätietä kävelemällä takaisin. Usein tyynellä ja kuivalla säällä on helpompi kohdata riistaa tietä kävelemällä. Tyynellä kelillä hajut jää sinne mistä on tullut ja metsätietä usein pystyy kulkemaan hiljempaa.
Seisahduin katsomaan hakkuuaukean reunaan jos siitä näkisi jotain liikkuvan. Harvoin mitään näkee hakkuuaukoilla, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin. Ei näkynyt mitään, joten jatkoin matkaa. Samalla hetkellä ukkometso lähti tien toiselta puolelta. Matkaa ei ollut kymmentä metriä. Aina se metso osaa yllättää ja aina se on yhtä majesteettisen kömpelö lähtiessään lentoon. Harmittavasti en saanut kuvaa. Tyynellä ilmalla tämä metsän kuningas lähti suoraan poispäin. Tuulisella kelillä pyrkivät aina lähtemään vastatuuleen.
Hieman samanlainen tilanne sattui vuosi sitten. Silloin pysähdyin tien varteen lukemaan karttaa ja kun meinasin jatkaa matkaa niin liikahduksesta lähti koppelo ja viisi poikasta viereisen ojan takaa - yksi jopa metrin päässä olevasta ojasta. Jos en olisi pysähtynyt, ei metsot välttämättä olisivat lähteneet. Kannattaa siis metsässä liikkuessa välillä pysähdellä ja samalla nauttia luonnosta ja hengähtää.
Samalla kuulin, että olemme kunnan ainoa metsästysseura, jolla on hirvitornit. Näin jälkikäteen ajatellen, eipä ole muualla näkynyt tien varsilla hirvitorneja. Turvallisuuden ja toiminnan tehokkuuden kannalta on kyllä hieno, että seura on jaksanut niitä tehdä ja ylläpitää. Kieltämättä niissä on mukavampi olla passissa kun voi istua.
Viimevuonna olin itse mukana tekemässä viittätoista uutta tornia ja tänä vuonna tehdään ainakin saman verran lisää. Ihan jokaista tornia ei saada korvattua, mutta melkein kaikki yleisimmin käytettävät tornit on nyt uusia. Tornit on nyt rakennettu kestopuusta, joten kun saadaan viimeisetkin kasattua ja vietyä paikalleen, pitäisi tornipuoli olla kunnossa pitkälle tulevaisuuteen.
Talkoiden jälkeen kävin vielä pienellä kävelylenkillä heittämässä suolakiven. Toiveena taas oli nähdä riistaa, mutta taas oli kovin tyyntä. Erityisesti olisi mukava nähdä metsäkauriita, joita on ruvennyt näkymään meidänkin alueen riistakameroissa ja muutenkin havaintoja tullut. Mitään ei siis näkynyt sillä reissulla paitsi paljon paarmoja.
Päivän päätteeksi kävin vielä ampumaradalla testaamassa kiväärin kohdistuksen ja katsomassa kuinka hyvin sitä osuu. Rata-ammunnassa ei käyttämäni Harrisin S-25C malli toimi kovin hyvin kun on niin korkea, mutta toisaalta taas matalammalla metsässä ei tee yhtään mitään kun kasvillisuus peittää ampumalinjan. Parempaa kasaa saisi hiekkasäkki kiväärin alla, mutta kyllä tuolla korkeammallakin tukijalalla hyvää kasaa saa ammuttua.
Vaimentajan kanssa tuntui osuvan hyvin, mutta sillä ei pysty kesällä kunnolla ampumaan kun muutaman laukauksen jälkeen lämpösäteily haittaa tähtäämistä huomattavasti. Ilman vaimenninta näyttää tulevan laukaisuvirhe ja kasa on muutaman sentin sivussa. Kohdistus on kohdallaan, unohtui vaan vähentää muutama naksu kun ase on kohdistettu täysvaipalla 150 metriin ja riistanhoitoyhdistyksen rata on noin 90 metriä.
Käynti radalla osoitti sen, että vielä on tarvetta harjoitella. Ei pelkästään ampumissuoritusta vaan myös kohdistuksen muuttamista lennossa ampumaetäisyyden ja patruunoiden vaihtuessa.
Lopuksi vielä ajelin metsästysseuran kylänraitin läpi ja auton edestä hyppi pois neljä rusakkoa, eli vaikuttaisi niitä olevan ihan hyvin tänä vuonna. Metsästysmailta en ole vielä jänistä saaliiksi saanut, vaikka jälkiä on näkynyt todella hyvin. Toisaalta sen mitä olen metsästänyt siellä, olen pysytellyt kaukana sivistyksestä. Ehkä syksyllä kiertelen peltojen reunat.
Tarkoituksena oli siirtää toinen suolansyöttökaukalo toiseen paikkaan, mutta ainakin jotain lintuja oli siellä käynyt, joten annoin olla kun unohtui tikkaat ottaa. Alunperin epäilys oli, että se ei ole tarpeeksi avoimella paikalla, jotta pulut uskaltaisivat käydä siinä. Ja todennäköisesti eivät käykään. Ehkä sen vielä siitä siirrän joku päivä.
Päivän päätteeksi kävin vielä pienellä kävelyllä ja viereisellä riistapellolla oli pari rusakkoa ja sepelkyyhkyjä syömässä. Jatkoin vielä matkaa katsomaan läheisen hernepellon tilanteen ja sielläkin oli muutamia kyyhkyjä, joten alueella on riistaa. Takaisin tullessa tulin ojanreunaa, jonka toisella puolella oli tiheä pusikko. Pusikosta lähti ihan läheltä jotain, todennäköisesti metsäkauris. Kuullosti kuin ihan vierestä olisi lähtenyt.
Päivän kruunasi vielä takaisin kotiin ajellessani pellolla kulkeneet metsäkaurisnaaras kahden vasan kanssa. Oli kiva hetki seurata kahden vasan hyppimistä emonsa ympärillä. Riista-aidoista ei ole metsäkauriille estettä kun vasatkin hyppivät kuin sammakot. Ei ihme, että niitä olen moottoritiellä nähnyt kulkevan ja laiduntavan. Kannattaa varoa ainakin Akaan kohdilla.
Perjantai
Kävelylenkki oli työviikon nollaamisen kannalta erittäin tervetullut. Kävin kiertämässä nevan ja tutustumassa alueisiin, joissa en aikaisemmin ole käynyt. Edelleen siis tutustumisvaihe metsästysmaihin käynnissä. Minulla on alusta asti ollut halu oppia metsästysmaat niin, että tietäisi missä riista liikkuu ja mitä missäkin on.Kävelylenkeillä tietysti toivoo näkevänsä riistaa. Ikävä kyllä tämän kävelylenkin aikana oli tyyntä ja hyvin kuivaa eli yhdistelmä joka tekee mahdottomaksi yllättää riistaa. Edellytys riistan näkemiselle. Hieman kostea keli, jopa tihkusateinen, ja yli neljä metriä sekunnissa tuulta niin todennäköisyydet nähdä riistaa paranevat huomattavasti. Tuulikin auttaa jo paljon peittämään hajuja ja ääniä.
Kesä on metsässä liikkumisen kannalta ikävä vuodenaika, koska hyttysiä, paarmoja, mäkäräisiä yms. lentää ilma tiheänä. Olin kyllä varautunut tähän ja minulla oli hyttysverkko pään suojana. Ikävä kyllä tällainen halpa Biltemasta ostettu polyesterinen hyttysverkko on kiiltävää materiaalia, joten auringon paistaessa melkein mistä suunnasta tahansa, hyttysverkosta muodostui valoverho silmien eteen. Eli vaikka hirvi olisi tallustellut editse, en sitä olisi todennäköisesti nähnyt! Lisäksi kun hyttyset ja muut ötökät pörräsivät korvien juurella, mitään ei tahtonut kuullakaan.
Kesällä myös kasvusto on sen verran rehevää, että pienriistan päälle melkein saa astua, että ne liikahtaa. Niin kävi nytkin. Pyy pyrähti lentoon alle kahden metrin päästä ja alkoi varotushuutojen sarja. Jostain syystä toinen pyy laskeutui mättäälle kahden metrin päähän ja sukelsi samantien aluskasvillisuuden sekaan. Olisiko hakenut tämän kesän poikaset turvaan? Meidän seuran alueella on ollut havaintoja hyvin menneestä pyiden pesinnästä.
 |
| Pyy tuli tarkistamaan reviiriänsä kun pyypillillä pillitin. Juuri ja juuri sain otettua kuvan kahden puun välistä. |
Huolimatta hirveästä ympäröivästä ötökkälaumasta, menin matalaksi ja kaivoin repusta pyy pillin. Odottelin muutaman minuutin ja rupesin pillittämään, josko saisi pyyn vielä esiin. Ei tarvinut kuin muutaman kerran pillittää kun jo tuli uros katsomaan mikä on meininki. Sinänsä todella yllättävää, että varotusäänestä huolimatta tuli katsomaan vaikka kauas jäikin. Ehkä tämäkin kertoo kuinka tarkka pyy on reviiristään. Sain muutaman kuvan otettua ja jatkoin äkkiä matkaa kun vaatteet oli mustana erilaisista ötököistä.
Kello oli jo sen verran, että päätin palata metsätietä kävelemällä takaisin. Usein tyynellä ja kuivalla säällä on helpompi kohdata riistaa tietä kävelemällä. Tyynellä kelillä hajut jää sinne mistä on tullut ja metsätietä usein pystyy kulkemaan hiljempaa.
Seisahduin katsomaan hakkuuaukean reunaan jos siitä näkisi jotain liikkuvan. Harvoin mitään näkee hakkuuaukoilla, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin. Ei näkynyt mitään, joten jatkoin matkaa. Samalla hetkellä ukkometso lähti tien toiselta puolelta. Matkaa ei ollut kymmentä metriä. Aina se metso osaa yllättää ja aina se on yhtä majesteettisen kömpelö lähtiessään lentoon. Harmittavasti en saanut kuvaa. Tyynellä ilmalla tämä metsän kuningas lähti suoraan poispäin. Tuulisella kelillä pyrkivät aina lähtemään vastatuuleen.
Hieman samanlainen tilanne sattui vuosi sitten. Silloin pysähdyin tien varteen lukemaan karttaa ja kun meinasin jatkaa matkaa niin liikahduksesta lähti koppelo ja viisi poikasta viereisen ojan takaa - yksi jopa metrin päässä olevasta ojasta. Jos en olisi pysähtynyt, ei metsot välttämättä olisivat lähteneet. Kannattaa siis metsässä liikkuessa välillä pysähdellä ja samalla nauttia luonnosta ja hengähtää.
Lauantai
Lauantaina oli metsästysseuralla talkoot. Päivä aloitettiin rankametsällä, eli kerättiin metsästä rankoja metsästysmajalle polttopuuksi. Kun lämpötila nousi, siirryttiin hirvitornien pariin. Sen verran vähän oli porukkaa, että päädyttiin rakentamisen sijaan viemään aikaisemmin koottuja torneja paikoilleen. Siinäkin oli kova urakka ensin purkaa peräkärryyn vanhat tornit ja nostaa uusia tilalle.Samalla kuulin, että olemme kunnan ainoa metsästysseura, jolla on hirvitornit. Näin jälkikäteen ajatellen, eipä ole muualla näkynyt tien varsilla hirvitorneja. Turvallisuuden ja toiminnan tehokkuuden kannalta on kyllä hieno, että seura on jaksanut niitä tehdä ja ylläpitää. Kieltämättä niissä on mukavampi olla passissa kun voi istua.
Viimevuonna olin itse mukana tekemässä viittätoista uutta tornia ja tänä vuonna tehdään ainakin saman verran lisää. Ihan jokaista tornia ei saada korvattua, mutta melkein kaikki yleisimmin käytettävät tornit on nyt uusia. Tornit on nyt rakennettu kestopuusta, joten kun saadaan viimeisetkin kasattua ja vietyä paikalleen, pitäisi tornipuoli olla kunnossa pitkälle tulevaisuuteen.
Talkoiden jälkeen kävin vielä pienellä kävelylenkillä heittämässä suolakiven. Toiveena taas oli nähdä riistaa, mutta taas oli kovin tyyntä. Erityisesti olisi mukava nähdä metsäkauriita, joita on ruvennyt näkymään meidänkin alueen riistakameroissa ja muutenkin havaintoja tullut. Mitään ei siis näkynyt sillä reissulla paitsi paljon paarmoja.
 |
| Tämän suolakiven viereen jätetty riistakamera taltioi komean metsäkaurispukin. |
Päivän päätteeksi kävin vielä ampumaradalla testaamassa kiväärin kohdistuksen ja katsomassa kuinka hyvin sitä osuu. Rata-ammunnassa ei käyttämäni Harrisin S-25C malli toimi kovin hyvin kun on niin korkea, mutta toisaalta taas matalammalla metsässä ei tee yhtään mitään kun kasvillisuus peittää ampumalinjan. Parempaa kasaa saisi hiekkasäkki kiväärin alla, mutta kyllä tuolla korkeammallakin tukijalalla hyvää kasaa saa ammuttua.
 |
| Sako A7 kivääri yhdessä Zeissin optiikan ja AimZonic predator vaimentajan ja Harris S-25C tukijalan kanssa. |
Vaimentajan kanssa tuntui osuvan hyvin, mutta sillä ei pysty kesällä kunnolla ampumaan kun muutaman laukauksen jälkeen lämpösäteily haittaa tähtäämistä huomattavasti. Ilman vaimenninta näyttää tulevan laukaisuvirhe ja kasa on muutaman sentin sivussa. Kohdistus on kohdallaan, unohtui vaan vähentää muutama naksu kun ase on kohdistettu täysvaipalla 150 metriin ja riistanhoitoyhdistyksen rata on noin 90 metriä.
 |
| Kolmen laukauksen sarja tikkataulun pakettiin, jonka dyykkasin työpaikan pahvikeräyksestä. Ampumamatka on noin 90 metriä. Hiekkasäkin kanssa Sako A7 ampuu kasaa, jossa reikien väliin ei jää pahvia. |
Käynti radalla osoitti sen, että vielä on tarvetta harjoitella. Ei pelkästään ampumissuoritusta vaan myös kohdistuksen muuttamista lennossa ampumaetäisyyden ja patruunoiden vaihtuessa.
Lopuksi vielä ajelin metsästysseuran kylänraitin läpi ja auton edestä hyppi pois neljä rusakkoa, eli vaikuttaisi niitä olevan ihan hyvin tänä vuonna. Metsästysmailta en ole vielä jänistä saaliiksi saanut, vaikka jälkiä on näkynyt todella hyvin. Toisaalta sen mitä olen metsästänyt siellä, olen pysytellyt kaukana sivistyksestä. Ehkä syksyllä kiertelen peltojen reunat.
Maanantai
Sunnuntaina lepäilin ja ajelin takasin kotiin. Maanantaina kävin töissä ja illalla kävin moikkaamassa kaveria ja raivaamassa sepelkyyhkyjen ruokintapaikkaa. Jätöksistä päätellen paikalla on käynyt paljon lintuja. Käsittääkseni sepelkyyhkyn jätökset on kiinteitä pötkylöitä, joita niitäkin oli siellä, mutta pääosin oli levinneempää tavaraa. |
| Jostain syystä linnuille, jotka käyvät ruokintapaikalla, kaura ei näytä maittavan. Ruokinta-automaatissa on sekaisin kauraa, ohraa ja härkäpapua. Jätöksistä päätellen ape on kuitenkin kelvannut. |
Tarkoituksena oli siirtää toinen suolansyöttökaukalo toiseen paikkaan, mutta ainakin jotain lintuja oli siellä käynyt, joten annoin olla kun unohtui tikkaat ottaa. Alunperin epäilys oli, että se ei ole tarpeeksi avoimella paikalla, jotta pulut uskaltaisivat käydä siinä. Ja todennäköisesti eivät käykään. Ehkä sen vielä siitä siirrän joku päivä.
Päivän päätteeksi kävin vielä pienellä kävelyllä ja viereisellä riistapellolla oli pari rusakkoa ja sepelkyyhkyjä syömässä. Jatkoin vielä matkaa katsomaan läheisen hernepellon tilanteen ja sielläkin oli muutamia kyyhkyjä, joten alueella on riistaa. Takaisin tullessa tulin ojanreunaa, jonka toisella puolella oli tiheä pusikko. Pusikosta lähti ihan läheltä jotain, todennäköisesti metsäkauris. Kuullosti kuin ihan vierestä olisi lähtenyt.
 |
| Rusakko ja pari sepelkyyhkyä riistapellolla syömässä kuvattuna puhelimella kiikarin läpi. |
Päivän kruunasi vielä takaisin kotiin ajellessani pellolla kulkeneet metsäkaurisnaaras kahden vasan kanssa. Oli kiva hetki seurata kahden vasan hyppimistä emonsa ympärillä. Riista-aidoista ei ole metsäkauriille estettä kun vasatkin hyppivät kuin sammakot. Ei ihme, että niitä olen moottoritiellä nähnyt kulkevan ja laiduntavan. Kannattaa varoa ainakin Akaan kohdilla.
Kommentit
Lähetä kommentti