Riistakolmiolaskenta 2017
Heinäkuun 30. päivä meidän seura suoritti vuoden 2017 riistakolmiolaskennan. Laskenta on jäänyt välistä ainakin parin edellisenä vuotena puheista päätellen. Kolmiokin oli hieman vaihtanut paikkaa siitä mitä se joskus aikaisemmin oli ollut. Oliko digitaalisaatiossa sattunut virhe vai missä, mutta pienen sekaannuksen jälkeen saatiin Luonnonvarakeskuksen määritysten mukainen kolmio kierrettyä.
Laskijoita oli yhteensä kymmenen ja kolmio oli jaettu kolmeen osaan siten, että toinen porukka lähti tieltä kävelemään linjan mukaan ja toinen porukka päätyi samaan paikkaan. Kaikille tuli siis noin neljä kilometriä kuljettavaa.
Homma rupesi näyttämään jo pahalta, joten kaivoin kompassin esiin ja tarjosin sitä keskimiehelle. Onneksi olin ottanut metsästysrepun mukaan harjoitusvaikutusta lisäämään. Se selässä tulee kuitenkin syksy vietettyä. Jatkettiin matkaa ja keskityin havainnointiin ja keskimiehen etäisyyden pitämiseen.
Kunnes tuli tunne, että nyt ollaan kävelty aika pitkälle. Vaivihkaa puhelin esille ja erinoimainen retkikartta.fi esille. Sen verran oli verkkoa, että sain paikkamme selville. Olimme menneet noin puoli kilometriä kolmiosta ulos! Ei muuta kuin neuvonpito pystyyn.
Päädyimme siihen, että palaamme riistakolmiolle ja kun olemme tasan riistakolmiolla, siitä otamme kompassisuunnan. Meiltä jäi kävelemättä kolmion aivan kärki, mutta sen verran siinä pidettiin meteliä, että ajateltiin, että ei sieltä enää riistaa kuitenkaan löydy.
Lupauduin hoitamaan keskimiehen roolia. Olihan kompassi minun ja sentään yli 20 vuotta vanha. Toimii kuitenkin vielä hyvin - kunhan pitää sitä vaakasuorassa. Suunnistuksen perusopit käyttöön, eli jos näki pidemmälle, valitsi kiintopisteen minne mennä ja jos oli tiheämpää, kompassisuunnan mukaan ja jos puita kiertää niin vuorotellen vasemmalta ja oikealta.
Loppu menikin sitten linjan mukaisesti noin +/-10m heitolla. Mitään muuta ei nähty muutakuin tuoreita peuran makuupaikkoja. Ruoho ei ollut ollenkaan niissä palautunut, joten olivat väistäneet meitä. Pari makuupaikkaa oli ihan uusia minulle. Loput oli siellä missä tiedettiinkin peurojen viihtyvän. Meidän seuran peurat näyttävät viihtyvän jokivarsien reunamilla heinikoissa.
Mutta sinänsä koska riistakolmiot on vuodesta toiseen samoja, antaa ne hyvän kuvan kannasta. Sillä poikkeamalla, että esimerkiksi meidän alueella on kiitettävästi teeriä, kun ei niitä oikein kukaan käy ampumassa. Ne eivät kuitenkaan ole riistakolmion kohdilla. Sinänsä vaikeakulkuisempi metsästysalueiden toinen reuna antaisi paljon paremmin otoksen meidän alueen kannasta. Tieteellisesti ei niin merkittävää, mutta kyllä se seuraa ja sen jäseniä motivoisi tarkastaa miten lintukanta oikeasti voi.
Kanalintukanta ei varmasti ole samanlainen kuin joskus viisikymmentä vuotta sitten, mutta niistä määristä on turha haaveilla kun kaikki suot on muutettu pelloiksi tai turpeen nostopaikoiksi. Iso osa meidän metsästysalueista on avohakattu ja metsätiet ajettu todella huonoon kuntoon tukkirekkojen rallissa. No metsätiet eivät vaikuta kantaan millään tavalla, mutta omaa liikkumista se hankaloittaa.
Siis havaintoja tuli, ja tuli myös tuloksia muilta riistanhoitoyhdistyksen kolmioilta. Kolmioiden tulosten perusteella voi hyvin sanoa, että ei ole pesintä onnistunut ja samaa huonoa jaksoa mennään. Metsänhoitoyhdistys antoi taas suosituksen yhden kanalinnun ampumiseksi ja näin meidän seuran kesäkokouksessa myös päätettiin. Sillä erotuksella, että saa myös yhden pyyn käydä ampumassa yhden metson tai teeren lisäksi.
Ensikertalaisena omat kokemukset riistakolmiolaskennasta olivat erittäin positiivisia. Kannattaa kuitenkin muistaa jättää tekniikka yhtälöstä pois ellei ole aivan sata varma sen toiminnasta. Kartta ja kompassi on edelleen perustyökalut luonnossa liikkuessa.
Tämä tauko pidettiin eräällä meidän seuran nuolukivellä. Menin siis laskennan ja ruokahuollon jälkeen katsomaan vielä jos hanska vielä löytyisi. Ei löytynyt, mutta karhun jälkiä löytyi. Otin muutamat kuvat ja en ajatellut enempää asiaa. Olihan jäljet sammaleessa, jolloin kynsien muodot on vaikea erottaa ja hirvellä jos hieman luistaa jalka, tulee jäljistä samannäköiset. Jätöksetkin olivat erilaisia kuin normaalisti karhulla tai sitten ne eivät edes olleet karhun jätökset.
Seuraavana päivänä sain tekstiviestillä kuvan kyseisestä suolakivesta kun emokarhu litkii suolakiveä ja kolme pentua on ympärillä. Karhukanta näyttää siis voivan hyvin ja ei siis ihme, että olen löytänyt karhun jälkiä useammastakin paikasta.
Hanskaa en löytänyt.
Laskijoita oli yhteensä kymmenen ja kolmio oli jaettu kolmeen osaan siten, että toinen porukka lähti tieltä kävelemään linjan mukaan ja toinen porukka päätyi samaan paikkaan. Kaikille tuli siis noin neljä kilometriä kuljettavaa.
Haasteet suunnistuksessa
Heti alkuun homma meinasi mennä ihan reisille kun Soneran matkapuhelinverkon kattavuus loppui ja arpominen alkoi suunnan kanssa. Hetken aikaa mentiin vähän miten sattuu, eli ei kovin hyvää tieteellistä dataa saatu. Mitään ei nähtykään sillä osuudella, joten ei tarvinut miettiä olisiko ollut riista kaistalla vai ei. |
| Kompassi on luonnossaliikkujan pakollinen varuste. Elektroniikka (voi) pettää, mutta kompassi ei. Vieressä karhun jälki. |
Homma rupesi näyttämään jo pahalta, joten kaivoin kompassin esiin ja tarjosin sitä keskimiehelle. Onneksi olin ottanut metsästysrepun mukaan harjoitusvaikutusta lisäämään. Se selässä tulee kuitenkin syksy vietettyä. Jatkettiin matkaa ja keskityin havainnointiin ja keskimiehen etäisyyden pitämiseen.
Kunnes tuli tunne, että nyt ollaan kävelty aika pitkälle. Vaivihkaa puhelin esille ja erinoimainen retkikartta.fi esille. Sen verran oli verkkoa, että sain paikkamme selville. Olimme menneet noin puoli kilometriä kolmiosta ulos! Ei muuta kuin neuvonpito pystyyn.
Päädyimme siihen, että palaamme riistakolmiolle ja kun olemme tasan riistakolmiolla, siitä otamme kompassisuunnan. Meiltä jäi kävelemättä kolmion aivan kärki, mutta sen verran siinä pidettiin meteliä, että ajateltiin, että ei sieltä enää riistaa kuitenkaan löydy.
Lupauduin hoitamaan keskimiehen roolia. Olihan kompassi minun ja sentään yli 20 vuotta vanha. Toimii kuitenkin vielä hyvin - kunhan pitää sitä vaakasuorassa. Suunnistuksen perusopit käyttöön, eli jos näki pidemmälle, valitsi kiintopisteen minne mennä ja jos oli tiheämpää, kompassisuunnan mukaan ja jos puita kiertää niin vuorotellen vasemmalta ja oikealta.
Loppu menikin sitten linjan mukaisesti noin +/-10m heitolla. Mitään muuta ei nähty muutakuin tuoreita peuran makuupaikkoja. Ruoho ei ollut ollenkaan niissä palautunut, joten olivat väistäneet meitä. Pari makuupaikkaa oli ihan uusia minulle. Loput oli siellä missä tiedettiinkin peurojen viihtyvän. Meidän seuran peurat näyttävät viihtyvän jokivarsien reunamilla heinikoissa.
Kanalintukanta
Vaikka kaksi kolmesta porukasta ei nähnyt mitään, yksi porukka sentään sai havaintoja. Tämä porukka meni juuri sieltä, missä odotinkin kanalintujen viihtyvän. Jos saisi nyt asettaa riistakolmion uudestaan siirtäisin kaksi muuta reunaa juuri toiselle puolelle. Onhan tämä nykyinen helpompi kävellä, mutta kanalinnut tahtovat löytyä juuri vastakkaiselta erämaan kaltaiselta puolelta metsästysaluetta.Mutta sinänsä koska riistakolmiot on vuodesta toiseen samoja, antaa ne hyvän kuvan kannasta. Sillä poikkeamalla, että esimerkiksi meidän alueella on kiitettävästi teeriä, kun ei niitä oikein kukaan käy ampumassa. Ne eivät kuitenkaan ole riistakolmion kohdilla. Sinänsä vaikeakulkuisempi metsästysalueiden toinen reuna antaisi paljon paremmin otoksen meidän alueen kannasta. Tieteellisesti ei niin merkittävää, mutta kyllä se seuraa ja sen jäseniä motivoisi tarkastaa miten lintukanta oikeasti voi.
Kanalintukanta ei varmasti ole samanlainen kuin joskus viisikymmentä vuotta sitten, mutta niistä määristä on turha haaveilla kun kaikki suot on muutettu pelloiksi tai turpeen nostopaikoiksi. Iso osa meidän metsästysalueista on avohakattu ja metsätiet ajettu todella huonoon kuntoon tukkirekkojen rallissa. No metsätiet eivät vaikuta kantaan millään tavalla, mutta omaa liikkumista se hankaloittaa.
Siis havaintoja tuli, ja tuli myös tuloksia muilta riistanhoitoyhdistyksen kolmioilta. Kolmioiden tulosten perusteella voi hyvin sanoa, että ei ole pesintä onnistunut ja samaa huonoa jaksoa mennään. Metsänhoitoyhdistys antoi taas suosituksen yhden kanalinnun ampumiseksi ja näin meidän seuran kesäkokouksessa myös päätettiin. Sillä erotuksella, että saa myös yhden pyyn käydä ampumassa yhden metson tai teeren lisäksi.
Ensikertalaisena omat kokemukset riistakolmiolaskennasta olivat erittäin positiivisia. Kannattaa kuitenkin muistaa jättää tekniikka yhtälöstä pois ellei ole aivan sata varma sen toiminnasta. Kartta ja kompassi on edelleen perustyökalut luonnossa liikkuessa.
Hieman asiaa asian vierestä
Riistakolmiolaskennassa onnistuin hukkaamaan Mechanix Original hanskan. Tiesin taukopaikan, jonka jälkeen sen hukkasin ja koska kyseiset hanskat ovat hyvät ja ei kovin halvat, päätin käydä katsomassa jos sen vielä löytäisin. |
| Tämän nuolukiven luona kävi karhuemo kolmen poikasen kanssa pari päivää ennen riistakolmiolaskentoja. Yllä oleva karhunjälkikuva on otettu parikymmentä metriä tuosta nuolukivestä. |
Tämä tauko pidettiin eräällä meidän seuran nuolukivellä. Menin siis laskennan ja ruokahuollon jälkeen katsomaan vielä jos hanska vielä löytyisi. Ei löytynyt, mutta karhun jälkiä löytyi. Otin muutamat kuvat ja en ajatellut enempää asiaa. Olihan jäljet sammaleessa, jolloin kynsien muodot on vaikea erottaa ja hirvellä jos hieman luistaa jalka, tulee jäljistä samannäköiset. Jätöksetkin olivat erilaisia kuin normaalisti karhulla tai sitten ne eivät edes olleet karhun jätökset.
Seuraavana päivänä sain tekstiviestillä kuvan kyseisestä suolakivesta kun emokarhu litkii suolakiveä ja kolme pentua on ympärillä. Karhukanta näyttää siis voivan hyvin ja ei siis ihme, että olen löytänyt karhun jälkiä useammastakin paikasta.
Hanskaa en löytänyt.
Kommentit
Lähetä kommentti