Hirvikannan arviointia
Metsästyskausi on hyvin pitkälti kätelty tältä kaudelta eli aseet on varastorasvattu, öljytty, ja ensi metsästyskauden valmistelu on käynnissä. Peuran ruokintapaikkoja ylläpidetään, suolakiviä viedään maastoon ja haetaan lupia hirvelle ja peuralle ensikaudelle. Lupien saamiseksi pitää olla jonkinlainen kanta-arvio, jotta tiedetään kuinka säädellä kantaa, joka asustaa metsästysseuran alueella.
Kanta-arvio on halvin tehdä lumijälkilaskentana. Tarkimpiin tuloksiin pääsee lentolaskennalla, mutta se maksaa. Samana talvena kun liityin seuraan, riistanhoitoyhdistys teetätti lentolaskennan. Edellisenä ja tänä vuonna on kanta-arvioitu lumijälkien perusteella.
Tänä vuonna oli minun metsästysseuran alueella satanut lunta huomattava määrä, joka ei tehnyt laskentaa helpoksi. Onneksi hakkuutahti on ollut taas kiivas ja metsätiet olivat aurattu. Meidän alueen toisen reunan kiertää kelkkareitti, joka osoittautui erittäin hyväksi väyläksi tehdä lumijälkilaskentaa.
Nuorimpana osallistujana sain kunnian hiihtää kelkkareitin, mitä oikeastaan toivoinkin. Sää aamulla oli hieman pakkasen puolella ja lämpeni auringon noustessa. Jälkiviisaana voisi sanoa, että olisi kannattanut lähteä heti auringonnousun aikaan liikkeelle. Metsäsuksi rupesi kovin tökkimään siinä vaiheessa kun aurinko paistoi ja keli meni plussan puolelle. Raskaasta reissusta huolimatta keli oli mitä parhain kevätkeli.
Jo heti alkuun oletin, että en tule hirveästi näkemään jälkiä. Noin viikko takaperin oli satanut pari kymmentä senttiä lunta edellisen lumikerroksen päälle. Tämä tiesi sitä, että hirvieläinten suurimmat menohalut olisivat hävinneet. Kelkkauralla oli kuitenkin muita käyttäjiä - minun ja muutaman hassun moottorikelkkailijan lisäksi. Uralta ja sen lähituntumasta löytyi ketun ja jäniksen jälkiä.
Ennen ensimmäisiä hirvenjälkiä näin näädän jäljet, koppelon lentävän, ukkometson puun latvassa ja metson tepastelujäljet lumessa. Vasta melkein puolessa välissä omaa urakkaa tuli vastaan ensimmäiset tuoreet hirvenjäljet.
Saman hirviporukan jäljet otiin jo aikaisemmin huomattu metsätiellä. Olivat todennäköisesti kiertäneet suolakiven kautta ja menneet alueelle, jossa hirvet viihtyvät ja mistä on usein makuuksia löytynyt. Tieltä oli laskettu arviolta viiden tai kuuden hirven lauma.
Itse laskin aluksi, että kelkkauralle tulee ja lähtee viidet urat. Kuitenkin kun jatkoin eteenpäin, löytyi parinkymmenen metrin päästä hirven ja sen vasan jäljet. Näistä jäljistä kymmenisen metriä eteenpäin ja löytyi isot sonnin jäljet. Ongelma jälkien laskemisessa on se, että hirvet tykkäävät liikkua samoissa jäljissä, erityisesti jos kyseessä on vasa. Lisäksi lunta on niin paljon, että se tuppaa kaatumaan jäljen reunoilta jäljen päälle, jolloin on todella vaikea jälkeä tulkita. Todellisuudessa on siis hyvin vaikea sanoa, mikä on hirvien todellinen määrä. mutta ainakin kahdeksan hirveä oli sillä alueella.
Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että viime syksynä ammuimme kaikki lupamme hirvet (3+3) kolmessa viikonlopussa, mikä on miesmuistiin seuran lyhin hirvenmetsästyskausi. Lisäksi alueelta ammuttiin riistanhoitoyhdistyksen hirvi sekä toinen pankkihirvi aivan alueemme tuntumasta. Tästä harvennuksesta huolimatta hirvihavaintoja oli runsaasti, joten odotukset hirvien määrästä olivat jo valmiiksi korkealla.
Matkani jatkui suoalueen reunaa pitkin, jossa en odottanut edes löytäväni suuria määriä jälkiä. Taas jänikset ja kettu olivat hyödyntäneet kelkkauraa sekä muutamat oravan jäljet. Loppumatkasta löytyi turvesuolta kolmet jäljet, jotka tulivat läheiseen pajukkoon ja palasivat sitten metsään. Tästä aika varma kolmen hirven porukka. Naaras ja vasa kulkivat lähekkäin ja uros kulki hieman omia reittejään.
Lopulta pääsin autokyytiin, vain edetäkseni sillä muutaman kilometrin. Sen jälkeen jatkoin matkaa suksilla vielä parin kilometrin matkan. Tämäkin reitti oli moottorikelkan tasoittama, joten lumen kerääntymistä suksiin lukuunottamatta, eteneminen oli mahdollista.
Koko reitin matkalta noin 50 metrin välein löytyi hirven jälkiä. Jälkiä oli niin paljon, että niistä oli vaikea arvioida yhtään kuinka monta hirveä alueella oikeasti on. Yksi siellä ainakin on, koska todistin omin silmin. Samassa porukassa oli myös kaksi muuta hirveä. Lähdin vastakarvaan seuraamaan jälkiä siitä missä näin hirvet ja siellä näkyi alkuun kahdet eri jäljet. Kuitenkin kun seurasi jälkiä pidemmälle, huomasin, että välillä toisista jäljistä erottautui kolmannetkin jäljet. Eli todennäköisesti oli emä ja vasa sekä joko naaras tai uros.
Lopulta sen alueen arvioksi laitettiin seitsemän yksilöä. Ja koko metsästysalueen kanta-arvioksi kaksikymmentä. Pelkästään niistä jäljistä päätellen mitä itse näin, voisi suoraan laittaa kymmenen yksilöä lisää kanta-arvioon. Lisäksi kaikkia meidän alueita ei päästy tarkistamaan, joten helposti todellinen kanta on jossain kolmenkymmenen paremmalla puolella.
Tästä päästäänkin riistahallinnolliseen ongelmaan. Metsästysseura, johon kuulun, saa hirvilupansa yhteisluvasta, jossa on mukana kunnan kaikki seurat. Yhteislupaan haettavat lupamäärät perustuvat tehtyihin kanta-arvioihin. Jos siis me ilmoitamme, että meillä onkin aikaisempaan arvioon nähden tuplasti hirviä, yhteislupaan lisätään hirviä. Ongelma vain on se, että vanhat, kateelliset ukot ovat kaikessa ristiriitaisuudessa päätyneet siihen ratkaisuun, että yhteisluvan luvat jaetaan metsästysseurojen pinta-alojen mukaan.
Eli vaikka meillä olisi hirviä järkyttävän iso määrä, ei meillä ole mahdollista toimia vastuullisesti maanomistajia kohtaan, jotka ovat luovuttaneet metsästysoikeuden meille odottaen, että pidämme hirvieläin tuhot rajattuina. Jos nostamme kanta-arvion lähelle oikeaa, lisäluvat menevät pääasiassa isoimmille seuroille. Vielä suuremmaksi ongelman tekee se, että kunnan isoilla seuroilla on ongelmia saada ammutuksi kaikki lupansa, koska ei vain ole ammuttavia yksilöitä niiden alueilla.
Talvella olin metsästyksenjohtajien loppupalaverissa, jossa tuli esille kritiikin kautta, että kunnan yksi nurkka on ammuttu lähes täysin hirvistä. Kyseisessä nurkassa on pieni metsästysseura ja kylän isoin metsästysseura on jo vuosien ajan pitänyt metsästyspainetta yllä rajojen tuntumassa. Pienen metsästysseuran hirvijahdin päätöksen kanta-arvio oli yksi yksilö.
Kysyin seuran vanhemmilta jäseniltä, että eikö meidän kannattaisi hakea omaa lupaa. Siihen ei haluta mennä, koska sitten meiltä jäisi muutaman sadan hehtaarin alue käyttämättä, koska välissä on valtion maita, joihin emme jostain syystä ole saaneet metsästysoikeutta. Yhteisluvan kautta tällainen alle tuhannen hehtaarin alue on käytettävissä.
Aikaisempina vuosina on ollut käytössä pankkihirvijärjestelmä, josta on otettu lupia hirvitihentymien karsintaan. Tällöin kuitenkin saalis on mennyt huutokauppaan ja siitä saadut tulot riistanhoitoyhdistykselle. Tavallaan tämä ratkaisisi vähän ongelmaa ja kateelliset ukotkin ovat tyytyväisiä, mutta kuten sanoin, lupia ei ole viime vuosina suuremmin enää laitettu pankkiin.
Järjestelmä on hieman mätä, mutta toisaalta taas itse olen ollut erittäin tyytyväinen lihamääriin mitä kahtena vuonna olen saanut. Lisäksi vaimo on kovin tyytyväinen kun saadaan nopeasti luvat ammuttua pois eikä mies enää jouluna vietä viikonloppuja hirvitornissa.
 |
| Sää oli ihan paras luonnossa liikkumiseen. Aurinko paistoi ja keli oli nollan tuntumassa. |
Kanta-arvio on halvin tehdä lumijälkilaskentana. Tarkimpiin tuloksiin pääsee lentolaskennalla, mutta se maksaa. Samana talvena kun liityin seuraan, riistanhoitoyhdistys teetätti lentolaskennan. Edellisenä ja tänä vuonna on kanta-arvioitu lumijälkien perusteella.
Tänä vuonna oli minun metsästysseuran alueella satanut lunta huomattava määrä, joka ei tehnyt laskentaa helpoksi. Onneksi hakkuutahti on ollut taas kiivas ja metsätiet olivat aurattu. Meidän alueen toisen reunan kiertää kelkkareitti, joka osoittautui erittäin hyväksi väyläksi tehdä lumijälkilaskentaa.
Nuorimpana osallistujana sain kunnian hiihtää kelkkareitin, mitä oikeastaan toivoinkin. Sää aamulla oli hieman pakkasen puolella ja lämpeni auringon noustessa. Jälkiviisaana voisi sanoa, että olisi kannattanut lähteä heti auringonnousun aikaan liikkeelle. Metsäsuksi rupesi kovin tökkimään siinä vaiheessa kun aurinko paistoi ja keli meni plussan puolelle. Raskaasta reissusta huolimatta keli oli mitä parhain kevätkeli.
Jo heti alkuun oletin, että en tule hirveästi näkemään jälkiä. Noin viikko takaperin oli satanut pari kymmentä senttiä lunta edellisen lumikerroksen päälle. Tämä tiesi sitä, että hirvieläinten suurimmat menohalut olisivat hävinneet. Kelkkauralla oli kuitenkin muita käyttäjiä - minun ja muutaman hassun moottorikelkkailijan lisäksi. Uralta ja sen lähituntumasta löytyi ketun ja jäniksen jälkiä.
Ennen ensimmäisiä hirvenjälkiä näin näädän jäljet, koppelon lentävän, ukkometson puun latvassa ja metson tepastelujäljet lumessa. Vasta melkein puolessa välissä omaa urakkaa tuli vastaan ensimmäiset tuoreet hirvenjäljet.
Saman hirviporukan jäljet otiin jo aikaisemmin huomattu metsätiellä. Olivat todennäköisesti kiertäneet suolakiven kautta ja menneet alueelle, jossa hirvet viihtyvät ja mistä on usein makuuksia löytynyt. Tieltä oli laskettu arviolta viiden tai kuuden hirven lauma.
Itse laskin aluksi, että kelkkauralle tulee ja lähtee viidet urat. Kuitenkin kun jatkoin eteenpäin, löytyi parinkymmenen metrin päästä hirven ja sen vasan jäljet. Näistä jäljistä kymmenisen metriä eteenpäin ja löytyi isot sonnin jäljet. Ongelma jälkien laskemisessa on se, että hirvet tykkäävät liikkua samoissa jäljissä, erityisesti jos kyseessä on vasa. Lisäksi lunta on niin paljon, että se tuppaa kaatumaan jäljen reunoilta jäljen päälle, jolloin on todella vaikea jälkeä tulkita. Todellisuudessa on siis hyvin vaikea sanoa, mikä on hirvien todellinen määrä. mutta ainakin kahdeksan hirveä oli sillä alueella.
Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että viime syksynä ammuimme kaikki lupamme hirvet (3+3) kolmessa viikonlopussa, mikä on miesmuistiin seuran lyhin hirvenmetsästyskausi. Lisäksi alueelta ammuttiin riistanhoitoyhdistyksen hirvi sekä toinen pankkihirvi aivan alueemme tuntumasta. Tästä harvennuksesta huolimatta hirvihavaintoja oli runsaasti, joten odotukset hirvien määrästä olivat jo valmiiksi korkealla.
Matkani jatkui suoalueen reunaa pitkin, jossa en odottanut edes löytäväni suuria määriä jälkiä. Taas jänikset ja kettu olivat hyödyntäneet kelkkauraa sekä muutamat oravan jäljet. Loppumatkasta löytyi turvesuolta kolmet jäljet, jotka tulivat läheiseen pajukkoon ja palasivat sitten metsään. Tästä aika varma kolmen hirven porukka. Naaras ja vasa kulkivat lähekkäin ja uros kulki hieman omia reittejään.
Lopulta pääsin autokyytiin, vain edetäkseni sillä muutaman kilometrin. Sen jälkeen jatkoin matkaa suksilla vielä parin kilometrin matkan. Tämäkin reitti oli moottorikelkan tasoittama, joten lumen kerääntymistä suksiin lukuunottamatta, eteneminen oli mahdollista.
Koko reitin matkalta noin 50 metrin välein löytyi hirven jälkiä. Jälkiä oli niin paljon, että niistä oli vaikea arvioida yhtään kuinka monta hirveä alueella oikeasti on. Yksi siellä ainakin on, koska todistin omin silmin. Samassa porukassa oli myös kaksi muuta hirveä. Lähdin vastakarvaan seuraamaan jälkiä siitä missä näin hirvet ja siellä näkyi alkuun kahdet eri jäljet. Kuitenkin kun seurasi jälkiä pidemmälle, huomasin, että välillä toisista jäljistä erottautui kolmannetkin jäljet. Eli todennäköisesti oli emä ja vasa sekä joko naaras tai uros.
 |
| Tässä kohtaa näin hirven. Jäljistä päätelleen porukassa oli kaksi muutakin hirveä. |
Lopulta sen alueen arvioksi laitettiin seitsemän yksilöä. Ja koko metsästysalueen kanta-arvioksi kaksikymmentä. Pelkästään niistä jäljistä päätellen mitä itse näin, voisi suoraan laittaa kymmenen yksilöä lisää kanta-arvioon. Lisäksi kaikkia meidän alueita ei päästy tarkistamaan, joten helposti todellinen kanta on jossain kolmenkymmenen paremmalla puolella.
Tästä päästäänkin riistahallinnolliseen ongelmaan. Metsästysseura, johon kuulun, saa hirvilupansa yhteisluvasta, jossa on mukana kunnan kaikki seurat. Yhteislupaan haettavat lupamäärät perustuvat tehtyihin kanta-arvioihin. Jos siis me ilmoitamme, että meillä onkin aikaisempaan arvioon nähden tuplasti hirviä, yhteislupaan lisätään hirviä. Ongelma vain on se, että vanhat, kateelliset ukot ovat kaikessa ristiriitaisuudessa päätyneet siihen ratkaisuun, että yhteisluvan luvat jaetaan metsästysseurojen pinta-alojen mukaan.
Eli vaikka meillä olisi hirviä järkyttävän iso määrä, ei meillä ole mahdollista toimia vastuullisesti maanomistajia kohtaan, jotka ovat luovuttaneet metsästysoikeuden meille odottaen, että pidämme hirvieläin tuhot rajattuina. Jos nostamme kanta-arvion lähelle oikeaa, lisäluvat menevät pääasiassa isoimmille seuroille. Vielä suuremmaksi ongelman tekee se, että kunnan isoilla seuroilla on ongelmia saada ammutuksi kaikki lupansa, koska ei vain ole ammuttavia yksilöitä niiden alueilla.
Talvella olin metsästyksenjohtajien loppupalaverissa, jossa tuli esille kritiikin kautta, että kunnan yksi nurkka on ammuttu lähes täysin hirvistä. Kyseisessä nurkassa on pieni metsästysseura ja kylän isoin metsästysseura on jo vuosien ajan pitänyt metsästyspainetta yllä rajojen tuntumassa. Pienen metsästysseuran hirvijahdin päätöksen kanta-arvio oli yksi yksilö.
Kysyin seuran vanhemmilta jäseniltä, että eikö meidän kannattaisi hakea omaa lupaa. Siihen ei haluta mennä, koska sitten meiltä jäisi muutaman sadan hehtaarin alue käyttämättä, koska välissä on valtion maita, joihin emme jostain syystä ole saaneet metsästysoikeutta. Yhteisluvan kautta tällainen alle tuhannen hehtaarin alue on käytettävissä.
Aikaisempina vuosina on ollut käytössä pankkihirvijärjestelmä, josta on otettu lupia hirvitihentymien karsintaan. Tällöin kuitenkin saalis on mennyt huutokauppaan ja siitä saadut tulot riistanhoitoyhdistykselle. Tavallaan tämä ratkaisisi vähän ongelmaa ja kateelliset ukotkin ovat tyytyväisiä, mutta kuten sanoin, lupia ei ole viime vuosina suuremmin enää laitettu pankkiin.
Järjestelmä on hieman mätä, mutta toisaalta taas itse olen ollut erittäin tyytyväinen lihamääriin mitä kahtena vuonna olen saanut. Lisäksi vaimo on kovin tyytyväinen kun saadaan nopeasti luvat ammuttua pois eikä mies enää jouluna vietä viikonloppuja hirvitornissa.
Kommentit
Lähetä kommentti