Ketun pillitys
Aika pian kanalinnustuksesta innostuttuani päätin, että yritän kettukantaa rajata niitä metsästämällä. Koska minulla ei ole käytössä koiraa, ketun pillitys tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Youtube on täynnä videoita, joissa kettu tulee suoraan ampumasektorille ja laukaus lähtee. Viime metsästyskaudella kokeilin pillitystä useasti laihoin tuloksin. Lähimmäksi mitä pääsin oli kerta kun lopetin pillityksen ja lähdin kävelemään pillityspaikalta ja kettu rupesi huutamaan varotusääntä ehkä noin 50 metrin päästä.
Tänä vuonna en ollut kettua kokeillut metsästää kunnes pääsiäisenä ajattelin yhden illan käydä kokeilemassa. Periaatteena on yleensä se, että perheen kanssa matkustaessa metsästystä en harrasta. Tällä kertaa poikkeus vahvisti säännön. Ase oli mukana kun kävin ampumaradalla. Lumipuku ja kettupillit olivat pakkautuneet mukaan - varmuuden vuoksi.
Ketun pillityksessä ensimmäinen sääntö on, että pillitetään tiedossa olevaa kettua. Voihan sitä omaksi ilokseen mennä soittelemaan pilliä luontoon ja nauttia auringonlaskusta tai noususta. Ei se ole pois suljettua, että kettu sattuu olemaan lähistöllä. Käytännössä kuitenkin todennäköisyydet onnistua moninkertaistuvat jos on tiedossa kettu, jota yrittää houkutella.
Eli soitto paikalliseen tietotoimistoon, josta sainkin kaksi kuumaa paikkaa. Ensimmäinen oli hyvin haastava paikka. Se oli metsästysmajan takana oleva kuoppa, jonne on haudattu hirvien ja peurojen jätökset. Ketut tai supikoirat ovat kaivaneet kuopan auki. Lintujen äänistä päätellen peto oli liikkeellä, mutta se oli tulossa aivan väärästä suunnasta mitä olin ajatellut.
Mokailin Nordic Predatorin kanssa ja tuntui, että homma laantui siihen. Vaihdoin takaisin linnun hätähuutoon, johon muut linnut vastasivat vain kauniilla laululla - ei varoitusäänillä niinkuin aikaisemmin. En tiedä oliko linnuilla havaintoa, vai hätääntyikö vain minun linnun hätähuutopillistä. Joka tapauksessa aurinko oli laskemassa kovaa vauhtia ja piti päästä siirtymään kuumempaan paikkaan, joten jatkoin matkaa.
Toinen paikka oli erinomainen pillitykselle. Aukea alue, jonka keskelle kiviä kasattu melkein kuin muuriksi. Alueella oli havaittu kaksi kettua kulkemassa peräkkäin. Lunta oli polven yli ja raivasin tieni kivikasan päälle. Ajattelin, että nyt lähtee niin paljon meteliä, että turha edes toivoa kettua saaliiksi.
Päätin kuitenkin jatkaa ja kivikasan päälle kaivoin itselleni lumipoteron. Istuuduin lumipoteroon niin, että ase osoitti myötätuuleen (jos nyt sellaista edes oli hyvin tyynenä iltana). Aseen perä osoitti aukean reunalla olevaa taloa kohti - sinne en kuitenkaan pysty ampumaan. Jäin odottamaan ja nauttimaan auringonlaskusta.
Odotin lähes viisitoista minuttia, kunnes aloitin hiljalleen puhaltelemaan pilleihin. Ensin lyhyttä, kimakkaa hiirimäistä ääntelyä. Tauko. Perään sarjoja linnun hätähuutoa. Tauko. Kun ei mitään näkynyt (tai en nähnyt), siirryin jäniksen hätähuutoon. Siinä vaihtelin hieman äänen korkeutta. Ensin korkeammalta, sitten matalammalta.
Juuri kun rupesin ajattelemaan pillityksen lopettamista, huomasin takanani hahmon. Kettuhan se siellä jolkotteli! Matkaa ei ollut kuin ehkä 40 metriä ja oli suoraan aseen perän osoittamassa suunnassa. Innostuin suuresti, mutta samalla tuli epätoivo, miten saan ammuttua elämäni ensimmäisen ketun.
Olin aivan väärässä asennossa. Ei toivoakaan, että olisin saanut ampuma-asentoa aikaiseksi. Lisäksi vaikka ampumakulma oli kohtalaisen jyrkkä, oli suoraan ketun takana asutusta. Lopetin pillityksen heti, koska kettu on jo ampumaetäisyydellä.
Kettu meni kivikasan taakse. Käännyin varovasti niin, että olisin saanut ketun ammuttua lähietäisyydeltä, jos se olisi tullut kivikasan etupuolelta. Kuitenkin hetken odotettuani, kettu lähtee palaamaan omia jälkiään takaisin reipasta vauhtia. Luulen, että haistoi minun tulojälkeni ja ajatteli, että parempi liueta paikalta.
Kettu pysähtyy kuuntelemaan ja katsoo toisaalle. Ketun takana ei ole enää asutusta, joten pyörähdän lumipoterooni ja suuntaan aseen nopeasti kettua kohti. Ristikko vitaalialueelle ja samantien 180 grainia lyijyä matkaan. Sako Hammerhead osuu sinne minne pitääkin ja lyhyen matkan otettuaan kettu on nurin.
Aikaisemmin tuli ladattua iso määrä Sakon Hammerheadeja, mutta olen päättänyt siirtyä käyttämään lyijyttömiä luoteja, joten kettu oli oikein sopiva kohde lyijyluodille.
Hämärässä ammuttaessa on äänenvaimentimesta suuri hyöty kun riistalaukauksen jälkeen pystyy seuraamaan tarkasti mitä sen jälkeen tapahtuu. Ilman vaimenninta rekyyli on suurempi, jolloin ase nousee ja samalla menettää näköyhteyden ammuttuun riistaan. Myöskin hämäränäkö häviää samalla kun suuliekki sokaisee ammuttaessa.
Noudin saaliin ja vaikutti erittäin hyväkuntoiselta naaras ketulta. Lähempi tarkastelu seuraavana päivänä paljasti alkavan kapin mm. hännän juuressa.
Kyseisellä ketulla tuli todistettua itselle ja muille seuran jäsenille, että pillityksellä on mahdollista onnistua ketun kaatamisessa. Tärkein onnistumisen tekijä on tiedossa oleva kettu, jota lähteä pillittämään.
 |
| Epäonnistunut pillityskerta pellon laidassa. Supikoiran ja ketun jälkiä oli ojanvarrella ja traktoriuralla. Itse nautin suuresti auringonnousuista ja laskuista, mitä usein kettua pillittäessä näkee. |
Tänä vuonna en ollut kettua kokeillut metsästää kunnes pääsiäisenä ajattelin yhden illan käydä kokeilemassa. Periaatteena on yleensä se, että perheen kanssa matkustaessa metsästystä en harrasta. Tällä kertaa poikkeus vahvisti säännön. Ase oli mukana kun kävin ampumaradalla. Lumipuku ja kettupillit olivat pakkautuneet mukaan - varmuuden vuoksi.
Ketun pillityksessä ensimmäinen sääntö on, että pillitetään tiedossa olevaa kettua. Voihan sitä omaksi ilokseen mennä soittelemaan pilliä luontoon ja nauttia auringonlaskusta tai noususta. Ei se ole pois suljettua, että kettu sattuu olemaan lähistöllä. Käytännössä kuitenkin todennäköisyydet onnistua moninkertaistuvat jos on tiedossa kettu, jota yrittää houkutella.
Eli soitto paikalliseen tietotoimistoon, josta sainkin kaksi kuumaa paikkaa. Ensimmäinen oli hyvin haastava paikka. Se oli metsästysmajan takana oleva kuoppa, jonne on haudattu hirvien ja peurojen jätökset. Ketut tai supikoirat ovat kaivaneet kuopan auki. Lintujen äänistä päätellen peto oli liikkeellä, mutta se oli tulossa aivan väärästä suunnasta mitä olin ajatellut.
Mokailin Nordic Predatorin kanssa ja tuntui, että homma laantui siihen. Vaihdoin takaisin linnun hätähuutoon, johon muut linnut vastasivat vain kauniilla laululla - ei varoitusäänillä niinkuin aikaisemmin. En tiedä oliko linnuilla havaintoa, vai hätääntyikö vain minun linnun hätähuutopillistä. Joka tapauksessa aurinko oli laskemassa kovaa vauhtia ja piti päästä siirtymään kuumempaan paikkaan, joten jatkoin matkaa.
Toinen paikka oli erinomainen pillitykselle. Aukea alue, jonka keskelle kiviä kasattu melkein kuin muuriksi. Alueella oli havaittu kaksi kettua kulkemassa peräkkäin. Lunta oli polven yli ja raivasin tieni kivikasan päälle. Ajattelin, että nyt lähtee niin paljon meteliä, että turha edes toivoa kettua saaliiksi.
Päätin kuitenkin jatkaa ja kivikasan päälle kaivoin itselleni lumipoteron. Istuuduin lumipoteroon niin, että ase osoitti myötätuuleen (jos nyt sellaista edes oli hyvin tyynenä iltana). Aseen perä osoitti aukean reunalla olevaa taloa kohti - sinne en kuitenkaan pysty ampumaan. Jäin odottamaan ja nauttimaan auringonlaskusta.
Odotin lähes viisitoista minuttia, kunnes aloitin hiljalleen puhaltelemaan pilleihin. Ensin lyhyttä, kimakkaa hiirimäistä ääntelyä. Tauko. Perään sarjoja linnun hätähuutoa. Tauko. Kun ei mitään näkynyt (tai en nähnyt), siirryin jäniksen hätähuutoon. Siinä vaihtelin hieman äänen korkeutta. Ensin korkeammalta, sitten matalammalta.
Juuri kun rupesin ajattelemaan pillityksen lopettamista, huomasin takanani hahmon. Kettuhan se siellä jolkotteli! Matkaa ei ollut kuin ehkä 40 metriä ja oli suoraan aseen perän osoittamassa suunnassa. Innostuin suuresti, mutta samalla tuli epätoivo, miten saan ammuttua elämäni ensimmäisen ketun.
Olin aivan väärässä asennossa. Ei toivoakaan, että olisin saanut ampuma-asentoa aikaiseksi. Lisäksi vaikka ampumakulma oli kohtalaisen jyrkkä, oli suoraan ketun takana asutusta. Lopetin pillityksen heti, koska kettu on jo ampumaetäisyydellä.
Kettu meni kivikasan taakse. Käännyin varovasti niin, että olisin saanut ketun ammuttua lähietäisyydeltä, jos se olisi tullut kivikasan etupuolelta. Kuitenkin hetken odotettuani, kettu lähtee palaamaan omia jälkiään takaisin reipasta vauhtia. Luulen, että haistoi minun tulojälkeni ja ajatteli, että parempi liueta paikalta.
Kettu pysähtyy kuuntelemaan ja katsoo toisaalle. Ketun takana ei ole enää asutusta, joten pyörähdän lumipoterooni ja suuntaan aseen nopeasti kettua kohti. Ristikko vitaalialueelle ja samantien 180 grainia lyijyä matkaan. Sako Hammerhead osuu sinne minne pitääkin ja lyhyen matkan otettuaan kettu on nurin.
Aikaisemmin tuli ladattua iso määrä Sakon Hammerheadeja, mutta olen päättänyt siirtyä käyttämään lyijyttömiä luoteja, joten kettu oli oikein sopiva kohde lyijyluodille.
 |
| Elämäni ensimmäinen kettu nurin. Sattui vielä olemaan naaras, joten käytännössä tuli hävitettyä useampi kuin yksi kettu kiusaamasta kanalintuja. |
Hämärässä ammuttaessa on äänenvaimentimesta suuri hyöty kun riistalaukauksen jälkeen pystyy seuraamaan tarkasti mitä sen jälkeen tapahtuu. Ilman vaimenninta rekyyli on suurempi, jolloin ase nousee ja samalla menettää näköyhteyden ammuttuun riistaan. Myöskin hämäränäkö häviää samalla kun suuliekki sokaisee ammuttaessa.
Noudin saaliin ja vaikutti erittäin hyväkuntoiselta naaras ketulta. Lähempi tarkastelu seuraavana päivänä paljasti alkavan kapin mm. hännän juuressa.
Kyseisellä ketulla tuli todistettua itselle ja muille seuran jäsenille, että pillityksellä on mahdollista onnistua ketun kaatamisessa. Tärkein onnistumisen tekijä on tiedossa oleva kettu, jota lähteä pillittämään.
Kommentit
Lähetä kommentti